Arvo Pärt: Johannes-passio

Pärtin huikea Johannes-passio on yhtä aikaa riipivän raastava ja ihmeellisen levollinen. Sen sävelkieli on Pärtin tapaan kelluvaa, toisteista ja varsin meditatiivista. Pieni soittajisto (viulu, sello, oboe, fagotti ja urut) värittää kuoron ja solistien laulamaa latinankielistä passiotekstiä vahvasti mutta ilmavasti.

Jukka Kankainen: Luukas-passio

Suomalaisten säveltäjien tuotannosta ei Passio-teoksia juuri löydy. Viime joulukuussa edesmenneen säveltäjä Jukka Kankaisen Luukas-passio edustaa tässä kotimaista kärsimysmusiikkia. Passion kuoro-osia ja resitatiiveja kehystävät tutut virret, joita voi kuulijakin mielessään tai vaikka ääneen laulaa mukana. Puijon kamarikuoron levytys on YouTubessa soittolistan muodossa, joten kuuntelua häiriköi hieman kiusallisesti osien väliin pomppaavat mainokset. Mutta jos teos ei ole ennalta tuttu, kannattaa siihen ihan mielenkiinnosta tutustua vaikka muutaman osan verran.

Gregorio Allegri Miserere mei, Deus

Tähän erikoiseen aikaan kaipaa kovasti kaikkea kauneutta ja levollisuutta. Sitä edustaa Gregorio Allegrin iki-ihana Miserere mei, Deus. Valitsin lukuisista versioista Cambridgen King’s Collegen kuoron tulkinnan, mutta ne voisi kuunnella vaikka kaikki peräjälkeen, tähän musiikkiin ei kyllästy koskaan.

Passioiden ja muun hiljaisen viikon tematiikkaa luotaavan vokaalimusiikin lomassa tulee välillä tarve tyhjentää ajatukset sanoista. Siihen tarpeeseen sopii kaikki maailman gambamusiikki. Kuunteluvinkkinä Markku Luolajan-Mikkolan, Mikko Perkolan ja Aapo Häkkisen levyllinen F. Couperinin kahdelle gamballe ja cembalolle säveltämää musiikkia.

YouTuben ihmemaassa tulee joskus kokeiltua, millaisia versioita jostain tietystä virrestä löytyy. Hiljaisen viikon tärkeimpiin virsiin kuuluu virsi 63, Oi rakkain Jeesukseni, joka on myös monen passion keskeinen koraali. Sen haulla löytyi monta erilaista äänitystä, joista poimin itselleni ihan uuden tuttavuuden, laulaja Fernando Ortegan, jonka tulkinta jotenkin juuri nyt kosketti. Usein tuore ja omaperäinen sovitus tuo uuden näkökulman aivan tuttuun virteen ja syventää suhdetta siihen.

Ajattelin, että kuunteluvinkkeihin olisi mukava saada vähän jazz-sävyjä monipuolistamaan kuuntelukokemusta joten ”kilautin kaverille” ja kysyin saksofonisti Jukka Perkolta muutaman vinkin.

Ensin ruotsalaisen Anders Widmark Trion tulkinta samaisesta virrestä 63. Trion levyllä on muitakin kauniita, ilmavasti sovitettuja virsiä, niitä löytyy YouTubesta lisää.

Basisti Charlie Haydenin ja kitaristi Antonio Forcionen Silence on nimensä mukainen, rauhaisa ja pysähtynyt hetki.

Norjalaissyntyisen saksofonisti Jan Garbarekin ja lauluyhtye The Hilliard Ensemblen albumi Officium on kiehtova yhdistelmä varhaista polyfoniaa ja Garbarekin huikean hienoa, improvisatorista soittoa. Siitä esimerkkinä Pulcherrima Rosa.

‍