-Pienikin sana tai huomionosoitus lapselle on tosi tärkeää, miettii kolmen lapsenlapsen isoäiti, pian 80 vuotta täyttävä Sirkka Kuula. Todella monet tuntevat hänet, sillä hän työskenteli Herttoniemen, Vartiokylän ja Mellunkylän seurakunnissa viidellä vuosikymmenellä naisteologina, lehtorina ja pappina.

Haastattelupäivän aamuna on juuri julkaistu tuore tutkimus, jonka mukaan suurimmalla osalla lapsiperheitä menee ihan hyvin, ja että he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Sirkka Kuula kertoo ilahtuneensa uutisesta kovasti. On tärkeää ohjata tuki niille, jotka sitä tarvitsevat, sillä heitäkin on.

Pääasia ei ole ohjeiden antaminen, vaan eläminen lapsen kanssa.

Kasvattamisessa malli on Sirkan mielestä tärkeintä.

-Oma äitini antoi esimerkin siitä, miten rauhallisesti ja peräänantamattomasti viedään asioita eteenpäin. Itse en ole niin kauheasti ajatellut sitä kasvattamista. Kerran oma tytär lähti nuorena huitelemaan, eikä silloin ollut kännyköitä. Soitin yksi toisensa jälkeen hänen kavereilleen kotiin, kunnes tyttö löytyi. Herranjesta, että se oli vihainen! Sanoin vain, että sun piti ilmoittaa missä sä olet, etkä ilmoittanut että olet myöhään. Se meni kerrasta perille.

Sirkka on työskennellyt alueella myös sellaisten perheiden parissa, joita kohtasivat eri yhteyksissä aikoinaan perhepäivähoidon, neuvolan, toimeentulotuesta vastaavien, poliisin, mielenterveystyön kuin erityisnuorisotyön työntekijät. Yhteistyöryhmälle palkattiin jopa oma työnohjaaja.

-Monia hyviä asioita laitettiin silloin alulle Kontulan ja Vesalan alueella, hyvänä organisaattorina tunnettu Sirkka muistelee.

-Järjestimme retkiä, ja aloitin perhekerhon vanhemmille ja lapsille. Siihen aikaan niitä ei vielä ollut, mutta nykyisinhän ne kuuluvat seurakuntien vakiotarjontaan. Meidän on pidettävä esillä sitä, että seurakunnasta löytyy monenlaista tukea lapsiperheille.

-Ennen ajateltiin, että kirkon tehtävä on koota ihmiset omien seinien sisäpuolelle, mutta jo Luther painotti, että jokainen ihminen palvelee Jumalaa omalla työllään ja paikallaan. Tämän oivaltaminen oli minulle käänteentekevää.

Sirkka Kuula ei tykkää sanasta vapaaehtoinen, koska kokee, että kaikki ovat seurakuntalaisia. Hän karsastaa työntekijäkeskeisyyttä ja pitää tärkeänä, että seurakuntalaisten ideat ja tekemiset ovat keskeinen osa seurakunnan elämää.

Olen aina tykännyt leireistä. Niillä tapaa ihmisiä aivan erityisellä tavalla.

Juttelemme siitä, miten lapsiperheiden arki on muuttunut niistä ajoista, jolloin hän aloitti työt Vartiokylän seurakunnassa 1960-luvulla ja perusti perheen kanttori Pentti Kuulan kanssa. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei silloinkaan ollut helppoa.

-Siihen aikaan lapsille piti itse löytää hoitajat. Laitoimme Matin ja Kaisan sylikkäin, otimme kuvan ja levitimme sitä kysyen, kuka haluaisi ottaa heidät hoitoon, Sirkka nauraa.

-Monet kerrat pyysimme seurakuntanuoria lapsenvahdeiksi antaen heille taskurahaa. Mahtaisiko nykyajan nuorista olla kiva lähteä hoitamaan jonkun mukuloita? Ennen kysyttiin herkemmin toisilta, tarvitsevatko he apua.

-Nykyisin vallalla oleva individualismi pitää yllä ajatusta, että jokaisen pitäisi selvitä omillaan. Kuitenkin monet nuoret perheet ovat muuttaneet kauaksi isovanhemmista, eikä turvaverkkoja ole.

Sirkka ja Pentti Kuulalla on kolme lastenlasta. Lasten perheiden kanssa on vietetty yhdessä hiihtolomia, ja yksi lapsenlapsi käy kylässä viikottain. Yhteys heihin on säilynyt, ja palvelutalossa asuville lapsenlapset ovat tervetullut ikkuna ulos omasta kuplasta.

Vanhemman ja nuoremman sukupolven yhteys katkeaa helposti, jos sitä ei pidä yllä.

-En ajattele kasvattavani lapsenlapsia, mutta pidän tärkeänä, että he oppivat ymmärtämään vanhempia ihmisiä. Mummoilla oli itselleni suuri merkitys, kaikki kesät mitkä pystyttiin, oltiin aina mummolassa. Isän äiti asuikin meillä viimeisinä vuosinaan, hän kertoo.

-Ystävyysseurakuntamme Tyrössa on minulle henkilökohtaisesti merkittävä, kun ne kaikki vanhat mummot ovat siellä ihan kuin ne mummot omasta lapsuudestani. Olen sinne monet retket järjestänyt. Heillä on suuri kunnioitus kirkkoa kohtaan, koska he olivat rakentaneet identiteettinsä sen varaan.

Mitä vanha voi välittää nuorille?

-Ajattelen sitä Raamatun kohtaa, missä vanha Simeon kohtasi Jeesuksen. Simeon uskoo nuoreen, näkee hänessä tulevaisuuden. Vanhat voivat näyttää nuorille sitä kaunista, mikä elämässä odottaa.

Sirkka Kuulan 80-vuotismuistamiset toivotaan Yhteisvastuukeräykselle. Tänä vuonna keräyksellä tuetaan erityisesti vanhemmuutta. Sirkka on mukana 2.2. Kynttilänpäivän messussa.

Sirkka Kuula

• Kotoisin Kotkan Hallasta

• Herttoniemen seurakunnassa naisteologina 1963-1965

• Vartiokylän seurakunnassa sen perustamisesta 1965 -1981, varhaisnuoriso- ja nuorisotyössä

• Mellunkylän seurakunnassa 1981-2003 aikuis-, diakonia-, yhteiskunnallisessa ja vanhustyössä

• aivoinfarktista toipuvan miehensä omaishoitaja