Kontulalainen tietokirjailija, FT Jouko Kokkonen leipoo Mikaelin seurakunnan historiikkia. Sen on tarkoitus pullahtaa uunista keväällä 2022. Teoksesta on lupa odottaa antoisaa lukukokemusta, sillä ammattilaisen käsissä jyvät erottuvat akanoista. Kyseessä on noin vuoden työpanoksen vaativa urakka, jota hän tekee leipätyönsä ohella.

-Jos ajatellaan minkä tahansa yhteisön tarinaa, haasteena on löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta pitää kiinni isoista linjoista, monia eri alojen historiikkeja kirjoittanut Kokkonen tiivistää. Aiheesta pitää olla riittävästi jyvällä, vaikka kaikkea ei tarvitsekaan tietää. Kun paljon tekee, niin paljon myös oppii.

-Jos kirjassa olisi pelkkiä pöytäkirjoja peräkkäin, kuivahan siitä tulisi. Junnaavaa tekstiä on vaikea lukea. Siksi haen rytmiä tekstiin jokaisessa työssä. Myös muistitietoa käytetään elävöittämään kokonaisuutta, vaikka se onkin tiedon lajeista epäluotettavin, hän huomauttaa.

Yksityiskohdat viehättävät, mutta tarina ja iso linja ei saa karata.

Maistiaisia opuksesta on voinut jo saada Mikaelin seurakunnan Facebook-päivityksistä. Niitä Kokkonen on suunnitellut tekevänsä yhteensä 40 eli saman verran kuin seurakunnalla on ikää. Koukuttavia yksityiskohtia on hauska lukea ja kuvista etsiä tuttuja kuin rusinoita pullasta.

Taustatukenaan työssä Kokkosella on historiatoimikunta, jossa ovat mukana kirkkoherra Martti Häkkänen, seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Ami Lainela ja pitkäaikainen seurakunta-aktiivi Maija-Liisa Seppä.

-Hyvä historiatoimikunta tuntee yhteisöä pitkältä ajalta, antaa palautetta ja tarkistaa. Olen saanut esittää oman tulkintani, ja käsikirjoitusta käydään läpi yhdessä.

Paneutuva toimikunta karsii turhat jälkipuheet.

Tärkeää hyvän historiikin tekemisessä on Kokkosen mielestä kyky etäännyttää itseään riittävästi ja asettaa tapahtumat senhetkiseen yhteiskunnalliseen yhteyteen. Itse hän pyrkii esimerkiksi karsimaan omia lauseitaan, joihin helposti rakastuu.

-Jos tekijä on kovin sitoutunut yhteisöön, josta kirjoittaa, hän ei välttämättä kykene poimimaan olennaista. Minkään yhteisön tarina ei ole yhtä juhlaa, vaan matkalle mahtuu myös vaikeuksia, joista pitää kyetä kirjoittamaan hienotunteisesti. Seurakuntien historiikkien taso vaihtelee aika paljon. Valitettavasti intoa tekemiseen on usein enemmän kuin osaamista.

Uskontoa ei pidä unohtaa paikallishistorioissa

Hengellisen elämän merkitys on ollut aina yksi juonne paikallishistorioissa, joita Kokkonen on kirjoittanut. Hän kertoo tutkineensa ja miettineensä asiaa paljon.

-Toisinaan aihepiiri unohdetaan kokonaan, vaikka sillä olisi yhteisössä iso merkitys, kuten esimerkiksi monilla herätysliikkeillä on ollut. Kuitenkin aika moni meistä on tekemisissä kirkon kanssa elämän käännekohdissa.

Etenkin maaseudulla kristillinen tapakulttuuri korostuu sekä hyvässä että pahassa, Kiuruvedeltä kotoisin oleva mies on havainnut kirjoittaessaan historiikkeja Savosta.

-Kaupungeissakin vielä 60-, 70- ja 80-luvulla oli itsestään selvää, että ihmisillä oli side seurakuntaan. Nyt Kontulassakin ollaan sillä rajalla, että nykyiset ikäluokat käyvät vielä rippikoulun, mutta kasteiden määrä on romahtanut. Tapakulttuurin tuntemus on ohentunut niin, että kirkossa ei enää osata olla, ellei joku anna ohjeita.

Jouko Kokkosen isä vaikutti pitkään kirkkovaltuustossa, joten osallistumisen malli oli kotoa tuttu. Kokkonen on Mikaelin seurakuntaneuvoston jäsen.

Työntekijöiden sitoutuminen on tehnyt vaikutuksen. Työtä Mikaelin seurakunnassa on tehty koko sydämestä.

-Historiikkia tehdessä minuun on tehnyt vaikutuksen, miten sitoutuneesti seurakuntatyötä on tehty vuosien ajan. Arvostan erittäin paljon sitä, mitä kirkossa tehdään. Itse koen olevani hyvin tavallinen kirkon jäsen, Kontulassa vuodesta 1989 asunut mies ajattelee.

- Futisporukassa olen kertonut olevani seurakunnan luottamushenkilö. Se on otettu hyvin vastaan. Muslimienkin kanssa on helpompi keskustella, kun kertoo olevansa kristitty, vuodesta 2015 FC Kontun 2006 syntyneiden poikien futisjoukkueen apuvalmentajana toimiva Kokkonen on havainnut.

Mikaelin seurakuntaneuvosto on päättänyt, että yhdistymistä vanhaan emäseurakuntaan eli Vartiokylään lähdetään selvittämään. Kokkosen mielestä ratkaisu olisi luonteva, sillä alue on nykyään suhteellisen yhtenäinen. Kun seurakuntien talous heikkenee, niin voimavaroja kannattaa yhdistää.

- Joku voi ihmetellä, kannattiko Mellunkylän seurakuntaa/nykyistä Mikaelin seurakuntaa sitten aikoinaan perustaa. Mielestäni se oli silloin hyvä ratkaisu, sillä uuden asuinalueen seurakuntatyön aloittamisessa onnistuttiin hienosti jo Kontulan seurakuntapiirin aikana. Alusta lähtien mukana oli vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kirkko oli 1960-luvulla alueen ensimmäinen julkinen toimija, joka kykeni tarjoamaan lapsille ja nuorille turvallista tekemistä. Kirkkoherrat ovat olleet aktiivisia toimijoita yhteisössä ja pitäneet yllä yhteistyösuhteita. Siitä kannattaa pitää kiinni jatkossakin.

Teksti: Outi Jaakkola

Kuvat: Heikki Heikurinen

‍

Kuka?

FT Jouko Kokkonen

Tietokirjailija: Historia, liikunta, yhteiskunta

Toimituspäällikkö, Liikunta & Tiede

itsenäisyys100.fi –sivuston toimituspäällikkö 2015-18

Historiateoksia:

• Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia. (Yksi kirjoittajista)
• Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys, ja muutossuunnat.
• Kansakunta kilpasilla – urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952. Väitöskirja.
• Tuuhea oksa Savolaisuuden puussa – Savolaisen Osakunnan historia 1905–2004.
• Kontula – elämää lähiössä

Mistä tunnetaan:

• Sadan vuoden takaiset uutiset Twitterissä

Mistä ei tunneta:

• Puhuu sujuvasti viroa