Pää tuntuu pumpulilta ja joka paikkaan kolottaa. Flunssa ei kuulu vaarallisiin sairauksiin, mutta siitä huolimatta se tekee olon ankeaksi. Viikon suunnitelmia pitää katsoa uusin, flunssan sumentamin silmin ja peruuttaa tapaamisia. Ehkä taudin inhottavuus on osittain siinä. Voimia riittää muuttuneiden suunnitelmien suremiseen.

”Kaikessa on hyvä puolensa”, ”kokeile hunajaa”, ”etsi aina elämässä kaunista ja hyvää, silloin kannat sydämessä onnen kultajyvää”, tarjoavat ystävät avuksi kun synkkää ja sairasta oloa kuvailee. Pah, antaisivat ihmisen synkistellä, ei tähän mitään pirteyttä tarvitse tai edes voi löytää. Viileä syysilma pistelee kuumeesta herkkää posken ihoa kun kävelen autolle.

Oikeastaan teinit pääsevät kyllä kouluun bussilla, mutta tapana on tarjota kyyti silloin kun se on mahdollista. Autossa mykät tyttäret uppoutuvat musiikkeihinsa. Tenttaan viikon kokeista, joka saa lapset yleensä sulkeutumaan entistä tiukemmin musiikin maailmaan. Tänään ei kuitenkaan käy niin. 15-vuotias alkaa yhtäkkiä omaehtoisesti muistelemaan alakouluaikojaan. Muiston ympärille syntyy keskustelu. Syntyy yhteys, syntyy arjen kultajyvä. Hyvää koulupäivää, toivotan lapsilleni ja katson, kuinka maailman rakkaimmat ihmiset kävelevät yläkoulun nuoria vilisevän pihan poikki omaan arkeensa.

Lue tästä lisää Pala taivasta -kirjoituksia.