Ruoka-apu on paitsi nälän poistamista myös hävikintorjuntaa ja osallisuutta ja vielä laajemmin ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä. Näin totesi sisäministeri Maria Ohisalo puheenvuorossaan torstaina 11.9. Ruoka-apu nyt ja tulevaisuudessa –seminaarissa.

Seminaari keräsi Helsingin Seurakuntien talolle salin täydellisen ihmisiä, mikä kertoo siitä, että ruoka-avun kehittämiseen on herätty laajalti.

Maria Ohisalon työ sisäministerinä liittyy kiinteästi köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuntaan. – Perinteisesti sisäministerin tehtävänkuvaan liitetään vahvimmin poliisi ja turvallisuuskysymykset. Huono-osaisuuden vähentäminen on itse asiassa ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä, koska sekä rikoksentekijöistä että uhreista tiedetään, että heidän kohdallaan huono-osaisuus on keskimääräistä useammin kasautunutta.

Jo aiemmin muissa yhteyksissä on todettu, että syrjäytyminen ja yhteiskunnan marginaaliin jääminen on Suomessa suurin sisäisen turvallisuuden uhka. Niiden torjunta on siten keino pitää huolta siitä, että Suomi on jatkossakin maailman turvallisimpia maita.

Ohisalo sanoi, että köyhyyden lievittäminen vaatii sosiaali- ja terveyssektorin lisäksi usean eri osa-alueen, kuten varhaiskasvatuksen, koulutuksen sekä työllisyyden hoidon, yhteistyötä.

Hyvinvoinnista puhuttaessa keskitytään yleensä taloudellisiin resursseihin. - Sitä mitataan tuottavuudella ja kilpailukyvyllä, kun pitäisi puhua myös esimerkiksi sosiaalisista suhteista ja osallisuudesta.

Köyhyys on monimuotoista…

Maria Ohisalo on tutkinut sosiologian väitöstutkimuksessaan leipäjonoissa käyvien huono-osaisuutta ja heidän kokemaansa hyvinvointia.

Pelkkä käytettävissä oleva euromäärä ei vielä kerro köyhyydestä. – Keskitymme liikaa vain taloudellisten resurssien, kuten tuloerojen, mittaamiseen. Samallakin rahasummalla elävät voivat olla eri asemassa riippuen esimerkiksi sosiaalisista suhteista ja ylipäänsä siitä, miten he itse kokevat oman tilanteensa.

Ohisalon tutkimuksen mukaan suurin osa leipäjonoissa käyvistä on työttömiä ja eläkeläisiä. Työssäkäyviä, pienellä palkalla sinnittelevätkään eivät ole vieras näky jonossa. Heitä on noin 10 prosenttia kävijöistä.

Huono-osaisuudessa voi erottaa kolme ulottuvuutta: taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen. On havaittu, että henkilöt, joiden kohdalla toteutuvat kaikki kolme edellä mainittua, ovat tyypillisesti esimerkiksi työttömiä tai lomautettuja, asunnottomia tai päihdeongelmaisia. Puhutaan huono-osaisuuden notkelmista.

Köyhyys kuvataan nyky-Suomessa usein leipäjonokuvina. - Leipäjonoissa käyvät eivät kuitenkaan ole huonoimmassa asemassa, ministeri Ohisalo huomautti. Kaikki kun eivät pysty tulemaan jonoon esimerkiksi terveyssyistä.

Ongelmana on, että vaikeasti tavoitettavat ryhmät jäävät monesti sivuun köyhyystutkimuksista, koska tutkimusmenetelmät edellyttävät vastaajilta joko puhelinta tai osoitetta. Toisekseen, asioista ovat päättämässä henkilöt, joista vain harvalla on itsellään kokemusta köyhyydestä.

… ja niin myös keinot sen vähentämiseen

Köyhyyden torjuntaan on ja tulee olla monimuotoisia keinoja. - Tarvitaan poliittisia toimia, jotta kukaan ei päätyisi jonoon, ja toisaalta vaihtoehtoisia keinoja ruuan jakeluun esimerkiksi pidemmin aukioloajoin ja vaihtoehtoisin paikoin. Tarvitaan palveluohjausta ja osallisuutta, tulee tukea elämänhallintaa ja toimintakykyä.

Tällaista työtä on ruoka-apuhankkeissa ryhdytty eri puolilla maata jo tekemään ja sitä Osallistava yhteisö tukee.

- Ei riitä, että ruokakassin saa kotiin, vaan paljon pitää tapahtua sitä ennen, jotta ihminen ei joudu jonoon. Ihminen on nostettava keskiöön rakenteiden sijasta, Ohisalo päätti esityksensä.- Toki näin Hävikkiviikolla on muistettava myös ekologinen kulma: ilman avun jakamista ruoka menisi hävikkiin.

Teksti: Eila Jaakola
Kuva: Sirpa Patronen

‍