10.05. Onneksi olkoon: Aino, Aini, Aina, Ainikki | Palaute
Malmin seurakunta

Kirsi Ojansuu-Kauniston saarna 25.4. Malmin kirkossa

Malmin seurakunta

25.04.2021, 20:19 /  päivitetty 30.04.2021, 10:26
25.4. jumalanpalveluksen striimissä oli teknisiä ongelmia. Julkaisemme siksi tämän pyhän saarnan netissä. Sen piti Kirsi Ojansuu-Kaunisto, joka aloittaa Malmilla pian yhteiskunnallisen työn pappina.
Malmin seurakunta saarna mainos

Päivän evankeliumi on Joh. 14:1–7

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”

Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”

Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että päivän evankeliumitekstinä on juuri tämä Johanneksen evankeliumin kohta. Siinä on minulle monta merkityksellistä asiaa:

Ensimmäisenä koskettavat Jeesuksen sanat, ”Älköön sydämenne olko levoton”.

Jumalan Poika tietää ihmisen elämästä paljon, kun Hän on elänyt maan päällä. Hän on kohdannut ihmisten pelkoja, ahdistuksia ja epätietoisuutta, jotka vaikuttavat elämässämme. Nyt Jeesus haluaa rauhoitella meitä, sydämemme ei tarvitse hätäillä.

Hän antaa meille kaikille tärkeän ohjenuoran rauhaan: ”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun”. Tässä se ydin on: kyse on uskon antamasta rauhasta, levosta ja voimasta. Tästä puhui myös kirkkoisä Augustinus ja sanoi: ”Jumalani, sydämeni on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa”.

Toisena minua koskettaa se, kun Jeesus korostaa, että Hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa. Se tuo meidän kaikkien tiettäväksi, että meistä jokainen saa olla juuri sellaisia kuin me olemme.

Meidän ei tarvitse - itse asiassa - emme saa olla jonkun toisen ihmisen klooneja. Meidän ei tule kaventaa, typistää tai muuttaa itseämme, sillä olemme Kaikkivaltiaan luotuja täydellisiksi juuri sellaisina kuin olemme.

Jeesus kutsuu meitä kaikkia luokseen. Voimme kuitenkin samaistua Tuomaksen ihmettelyyn, kun hän tivaa Jeesukselta, miten ihmeessä me voimme tietää, minne Hän on menossa.

Jeesus Kristus vastaa sanoilla, joita on kuulutettu yli kahden vuosituhannen aikana paljon: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”.

Kolmantena koskettavana asiana nousee tekstistä ”tie” ja se on tämän jumalanpalveluksen ”punainen lanka”.

Nyt tässä tilanteessa tiedostan, että elämässäni ympyrä on sulkeutunut.

”Tie on pitkä ja pölyinen”

Olin mukana Lohjalla seurakuntanuorissa rippileirini jälkeen. Elimme intensiivistä nuoruutta yhdessä: nuorten illat lauantaisin, lentisillat perjantaisin, pienryhmät eli solut joka toinen viikko ja lomilla leirejä.

Yksi eniten laulamiamme lauluja oli ”Tie on pitkä ja pölyinen” ja valitsin sen juuri siksi tähän saarnan yhteyteen. Se kytkeytyy sekä päivän evankeliumitekstiin ja minun elämääni.

Lähdin intensiivisestä seurakuntanuorten elämästä Lohjalta opiskelemaan opettajaksi ja halusin katkaista siteeni siihen nuoruuden vaiheeseen, seurakunnan turvalliseen lämpöön ja yhteyteen.

Miksi tein niin?

Olen itseymmärryksessä vuosien myötä tullut siihen tulokseen, että pelkäsin jääväni roikkumaan menneeseen, siihen 15-kesäiseen Kirsiin, joka löysi hengellisen kotinsa Lohjan seurakunnasta.

En oikeastaan tiennyt, kuka minä olen. Mikä ja millainen olen omana itsenäni, ilman seurakuntanuorten kollektiivia.

Elämän tietä olen nyt kulkenut aika pitkälle ja koen, että 57-vuotiaan perspektiivistä näkee ymmärryksen silmin ainakin joitakin vaiheita taipaleelta kirkkaammin ja selkeämmin. Nyt yritän antaa anteeksi itsekkäitä ja lyhytnäköisiä tekoja, joita olen tehnyt.

Tässä olen. Malmin kirkossa ja olen papeiksi vihittävien koulutuksessa. Jos Luoja suo, minut vihitään papiksi helatorstaina ja aloitan papin työt täällä kesäkuussa.

Kiitän ja ylistän siitä, että kaikesta huolimatta rinnallani on kulkenut Jeesus Kristus, vaikka välillä en ole halunnut tietoisesti valita sitä.

Sinun tiesi?

Nyt olen avannut omasta elämäni tiestä jotain teille. Mutta tärkeintä on, että jokainen teistä pohtii omaa elämäänsä ja miettii omaa tietään. Siksi esitän kysymyksiä:

Mikä on ollut sinun tiesi?

Millaisia teitä olet kulkenut?... Mihin ne ovat johtaneet?

Rohkaisen sinua miettimään elämääsi.

Ja mihin olet nyt suuntaamassa kulkuasi ja mikä on päämääräsi?

Palataan Jeesuksen sanoihin: Minä olen tie, totuus ja elämä.

Viimeisenä kohtana on vahva ja rohkea asia: totuus.

Totuus, on pysähdyttävä sana, jonka sisältö on nyt, jos koskaan merkittävä.

Miten niin, miksi juuri nyt totuudella olisi tärkeä asema?

Siksi, että valheet ja puolitotuudet, ovat sujahtaneet osaksi arkea ja jopa osaksi yhteiskunnallista toimintaa sen kaikilla tasoilla. Valheista on tullut osa ympäröivää yhteiskuntaa ja elämää. Valehteleminen on ottanut siivun valtaa jopa länsimaisista demokratioista, kun liikkeellä on esimerkiksi salaliittoteorioita, jotka saavat aikaa turvattomuutta, epätietoisuutta, ahdistusta ja toivottomuutta.

Tämä on vaarallista ja vastuutonta toimintaa. Jos joku rakentaa toimintansa puolitotuuksien varaan se on pettävää, kuin talon rakentamista hiekalle. Sateella hiekka valuu alta ja talot vajoavat.

Rohkea totuus

Tässä ajassa Jeesuksen Kristuksen vakuutus siitä, että Hän on totuus, on räväyttävän rohkeaa ja voimakasta. Se ravistelee ja paaluttaa uudella tavalla maailman totuuskäsityksiä.

Raamatun opetus totuudesta eroaa sekä filosofian että monista muista totuus- näkemyksistä. Sekä Vanha Testamentti että Uusi Testamentti opettavat totuudesta niin, että se on Jumalan totuus.

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus Kristus antaa askelmerkit elämäämme. Hän on tie ja totuus, joiden myötä saamme elämän.

Aikaisemmin Johanneksen evankeliumissa luvussa 8, jakeissa 31ja 32 Jeesus kertoo, mitä hyvää seuraa totuudesta:” Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella minun opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Vapaita.

Nyt jätän toisen kysymyksen pohdittavaksi:

Mikä on se totuus, johon sinä perustat elämäsi ja mitä siitä seuraa?

Lopuksi: vastamme tulee päivän tekstissä pääsiäinen. Me iloitsemme, kun Jeesus Kristus kuolemalla kuoleman voitti ja antoi haudoissa oleville elämän.

Kuoleman valta on kukistettu ja elämä voittaa.

Kuoleman voittaminen on elämän avain. Sen johdosta voimme elää pelotta rohkeasti.

Tässä Malmin seurakunnan motto ”Älä pelkää” on elämän ytimessä.

Se on myös minun elämässäni keskeinen ohje, joka on kaiverrettu tähän vihkisormukseeni. Täällä se lukee ”Älä pelkää”.

Kun Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä, Häntä kannattaa seurata.

Siitä seuraa hyviä asioita: sydämen rauhaa, vapautta ja elämä, joka ei pääty kuolemaan.