Supervoimana ilo ja yhteisöllisyys – Anja Hinkkanen

Olen Anja Hinkkanen, alkujaan Vuosaaren Purjetiellä asunut, mutta mutkan Marjaniemessä tehnyt nykyinen vuosaarelainen. Takaisin Vuosaareen muutin eläkkeelle jäädessäni vuonna 2003, ja siitä lähtien olen ollut mukana seurakunnan toiminnassa. Silloinen kanttorimme Riitta Hirvonen tunsi minut ja houkutteli mukaan. Olemme tehneet Vuosaaressa kansanmusiikkimessuja ja Yhteisvastuukonsertteja joka vuosi. Nyt kansanmusiikkimessut leviävät jo ympäri Suomea, viime vuonna olimme Oulussa ja ensi vuonna menemme Tampereen tuomiokirkkoon.

Kanssani musisoimassa on Sakarat Laulupelimannit yhtyeineen. Sakarat on ollut olemassa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ja olen ollut mukana alusta lähtien. Aikoinaan Sakarat oli Työväenopiston ryhmä, jota ohjasin. Eläkkeelle jäätyäni Sakarat ja minä jatkoimme toimintaa ja siirryimme harjoittelemaan kirkon tiloihin. Se innosti minua toimimaan entistä enemmän seurakunnan jutuissa mukana. Katukappelissa toimivaa Laulupiiriä olen nyt ohjannut jo kymmenen vuoden ajan. Sinne ovat tervetulleita laulamaan kaikki silloin kun se aikatauluihin sopii! Laulupiirissä on mukavia ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja.

Sakarat harjoittelevat myös nykyisin Katukappelissa. Jos torstaina iltapäivästä kappelista kuuluu iloista musisointia, kuka tahansa on tervetullut kuuntelemaan harjoituksia ja nauttimaan musiikin ilosta. Ovet ovat avoinna!

Kymmenen vuotta sitten Vuosaaren satamaan valmistui Merimieskirkko. Myös siellä toimin aktiivisesti. Pidämme konsertteja ja luentoja mielenkiintoisista aiheista.

Vapaaehtoistyön helmiä ovat ihmiset.

Parasta vapaaehtoistyössä on mielestäni ollut se, että olen saanut oppia tuntemaan valtavan määrän ihmisiä. Tuntuu mukavalta, että aina vaikka kauppakeskus Columbuksessa käydessä kohtaa tuttuja joiden kanssa saa jutella. Toivoisin, että meille vapaaehtoisille olisi vielä nykyistä enemmän yhteistä toimintaa ja kohtaamispaikkoja, sillä tämä vähentää myös yksinäisyyttä ja tuo mukavaa sisältöä elämään

Kirkolla maanantaisin toimivasta ikäihmisten Iltapäiväpiiristä on tullut minulle hyvin rakas. Tuntuu siltä, että se kutsuu mukaan koko ajan entistä enemmän ihmisiä, tänäkin syksynä meitä on ollut siellä noin 35 joka kerralla mukana. Piiriin on mukava mennä, kun kuulee huudahduksia, miten kiva on taas nähdä! Olen ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Iltapäiväpiirien ohjelmaa – se on antoisaa, ja siihenkin saa tulla mukaan kuka vaan. Ohjelmassa meillä on joka kerralla meillä tietysti kahvia ja pullaa, alussa venyttely- tai jumppahetki, pieni hartaus jossa saan olla usein soittamassa, ja lisäksi vielä korkealaatuinen esitelmä, josta saa aina jotain ideaa tai ajatusta mukaan. Iltapäiväpiirin ohjelman pitämisessä motivoi se, että saa pitää samanlaisia luentoja kuin mitä työssäni olen tehnyt. Saa kaivaa vanhat arkistot ja esitelmät esiin ja kertoa hauskasti ja kiinnostavasti historiasta ja kulttuurista. Haaveilenkin, että voisin uusille vuosaarelaisille, jotka eivät asuinalueensa historiaa niin tunne, olla kertomassa Vuosaaren historiasta. Vuosaari on aina ollut yhteisöllinen asuinalue, joka nykyäänkin kokoaa ihmisiä yhteen esimerkiksi monien tapahtumien kautta.

Sellaiselle, joka miettii tulisiko vapaaehtoistoimintaan mukaan, sanon että tervetuloa, se kannattaa kyllä!

Sellaiselle, joka miettii tulisiko vapaaehtoistoimintaan mukaan, sanon että tervetuloa! Tartu hihasta kiinni ja kysäise miten ja minne voisi tulla. Tämä on antanut paljon, siksi ilomielin toivotan uusia mukaan yhteisölliseen elämään.

Hauskoja sattumuksiakin on vuosien varrelle mahtunut. Yksi sellainen on kolmas kansanmusiikkimessu, jota olimme pitämässä kahden edellisen messun tapaan ulkosalla. Kolmannen messun alkaessa, kun kaikki oli jo soittimia myöten ulkona valmiina, alkoi aivan mahdoton kaatosade. Muistan, että joku viritteli alttarin pöytäliinaakin jo sateensuojaksi. Sade sitten ajoi meidät lopulta kirkkosaliin sisälle, ravistelimme eteiseen enimmät vedet vaatteista ja kuivattelimme kirkon puolella. Hyvä messu siitäkin tuli, ja ainakin ikimuistoinen aloitus!

Supervoimakseni sanoisin ilon ja yhteisöllisyyden, sekä taidon kohdata ihmisiä myönteisellä tavalla, esimerkiksi musiikin kautta. Olen myös kiitollinen pitkästä ja hyvästä elämästä jonka olen saanut, ensi kesänä täytän jo 80-vuotta. Sanoisin, että haastavissa hetkissä rukous on kantanut. Siitäkin olen kiitollisin mielin.

Supervoimani on ilo ja yhteisöllisyys, sekä taito kohdata ihmisiä myönteisellä tavalla, esimerkiksi musiikin kautta.

Anja Hinkkanen on ehdolla vuoden 2020 kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa Elävä kirkko-listalla. Vuosaaren seurakuntaneuvostossa Anja on toiminut luottamustehtävässä jo vuosien ajan.

‍

Vuosaaren supervoimat

Meillä jokaisella on lahjoja, joilla jaamme hyvää toisille. Sellaisia lahjoja kutsutaan nyt myös supervoimiksi. Oletpa sitten haaveillut supersankarin pestistä tai et, niin nyt voit löytää itsestäsi ja toisista salaisen supervoimasankarin.

Vuosaaren supervoimia on sarja, joka esittelee seurakunnan toiminnassa mukana olevia ihmisiä ja heidän supervoimiaan. Mikä on sinun supervoimasi?

#vuosaarensupervoimia #vuosaari #vuosaarenseurakunta #kirkkohelsingissä #vapaaehtoistyö #vapaaehtoiset #rakkaus #ilo #rohkeus #lämpö #innostavuus #läsnäolo #kuuntelevaisuus #anteliaisuus #auttavaisuus #huomaavaisuus #hyväntahtoisuus #kiitollisuus #kohteliaisuus #kunnioitus #kärsivällisyys #lempeys #luotettavuus #luottavaisuus #luovuus #myötätunto #oikeudenmukaisuus #rohkeus #vastuullisuus #välittäminen #ymmärtäväisyys #ystävällisyys