13.11. Onneksi olkoon: Kristian, Ano | Palaute | På svenska | In English

Käpylän kirkko

Haastattelussa Asmo Koskinen

Oulunkylän seurakunta

30.10.2019, 10:18
Asmo Koskinen saarnaa 10.11. Käpylän kirkon kansanmessussa, jonka teemana on "Vierivä kivi ei sammaloidu – uskonpuhdistuskin on jatkuva prosessi". Haastattelussa Asmo kertoo itsestään, sekä tulevan kansanmessun saarnastaan.

Kerro itsestäsi! Olet ammatinvaihtaja. Miten olet päätynyt nykyiseen ammattiisi ja täydentävätkö ammatit toisiaan?

Olen lähihoitaja Käpylän Olympiakylästä. Olen työssä Koskelan monipuolisessa palvelukeskuksessa, muistisairaiden osastolla. Aikaisemmin toimin seurakuntapastorin virassa yli kaksikymmentä vuotta.

Nuorena olin hakenut sekä diakoniaopintoihin että teologian opintoihin ja valitsin teologian, kun pääsin opiskelemaan kumpaakin. Vuorotteluvapaalla lähihoitajan työ tuntui luontevalta ajatellen aikaisempia valintojani.

Seurakuntapapin työ on pitkälti puheammattilaisen työtä; osaltani koin, että olin jollakin tavalla sanottavani sanonut.

Työni muistisairaiden kanssa vaatii monenlaisia muita tapoja ymmärtää ja kommunikoida kuin vain sanojen ja puheen tason. Nykyisessä työssäni pidän erityisesti työni fyysisestä luonteesta, kosketus on tärkein osa kommunikaatiota. Muistisairasta hoidetaan menemällä lähelle.

En loppujen lopuksi koe, että olisin luopunut papin identiteetistäni, vaikka papin työstä olenkin luopunut. Teen lähihoitajan työtä, en kuitenkaan pappina; pappeus kulkee mukana kaikessa, mitä teen.

Olet aktiivinen vapaaehtoinen seurakunnassa. Kerro kokemuksestasi vapaaehtoisena ja siitä, mikä sinun mielestäsi vapaaehtoisuudessa on parasta?

Vapaaehtoisuus on luontevaa, koska joka tapauksessa osallistumme vaimoni kanssa esimerkiksi oman kotikirkkomme, Käpylän kirkon messuihin. Miksi emme tekisi jotain samalla? Tekeminen tuo sisältöä osallistumiseen. Toisaalta vapaaehtoisena saa valita sen, mikä kiinnostaa. Kaikkeen ei tarvitse osallistua.

Käpylän kirkon kansanmessun teemana 10.11. on: Vierivä kivi ei sammaloidu – uskonpuhdistuskin on jatkuva prosessi. Kerro hieman aiheesta lisää.

Me luterilaiset olemme leimallisesti sanan tai puheen kirkko. Meillä ei oikein ole kuvallista perintöä tai historiaa. Me olimme peittämässä kalkilla vähäisetkin kuvat kirkoissa katolisen ajan päätteeksi. Kirkkojen restauraatioiden yhteydessä niitä on sittemmin raaputeltu esiin.

Restauraatio tarkoittaa palauttamista alkuperäiseen kuntoon. Sitä Luther halusi omana aikanaan, oman kirkkonsa restauraatiota. Ja sillä tiellä me edelleen olemme. Me olemme vierivän kiven kirkko, uudistuminen on ominaista juuri meille luterilaisille.

Olen lähihoitaja, pappi ja myös fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan tertiaari. Pyhä Fransiskus toteutti kehotusta: ”Mene ja korjaa kirkkoni.” Pyhä Fransiskus oli yksi restauraattori pitkässä sarjassa Kirkon historiaa, kuten Lutherkin. Mitä tässä ajassa, tässä kirkossa on kalkittu peittoon? Mitä pitäisi raaputtaa esiin?

Saarna on kuvameditaatio lähtien liikkeelle sunnuntain evankeliumista kuninkaan virkamiehestä, jonka pojan Jeesus parantaa. Raaputamme evankeliumia ja katsomme, mitä tulee näkyviin.