Tänäkin vuonna seurakunnat järjestävät monta Helsinki Pride-viikon virallisessa ohjelmassa mukana olevaa tilaisuutta. Seurakuntien tilaisuuksista mainittakoon esimerkiksi jo klassikoksi muodostunut Sateenkaarimessu Kallion kirkossa, Pride-hartaus Tuomiokirkossa ja useita keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Redin Sillalle jätetään viestejä rakkaudesta eli kirjoitetaan siunauksia ja terveisiä sateenkaariväelle. Katso seurakuntien tapahtumat täältä.

Kirkon läsnäolo Pride-viikolla koetaan tärkeäksi monestakin syystä.

”Pride on ihmisoikeustapahtuma, joka tavoittaa kymmeniä tuhansia suomalaisia. Tapahtuma juhlii yhdenvertaisuutta ja nostaa esille syrjintää ja tapoja puuttua siihen. Kirkon keskeinen viesti on ilosanoma Jumalan rakkaudesta: Jokaisen ihminen on arvokas, Jumalan kuvaksi luotu, ihme. Syrjintä vahingoittaa Jumalan rakastamaa ihmistä ja on loukkaus Jumalan rakkautta kohtaan. Pride on hyvin luonteva paikka ilosanoman esillä pitämiselle”, kertoo kirkolliskokousedustaja ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Mithiku.

Pride-osallistumisessa ei ole kyse kirkkovaltuuston päätöksestä, vaan seurakuntien omasta halusta olla mukana edistämässä yhdenvertaisuutta. Kirkko on Mithikun mukaan jäsentensä kautta joka tapauksessa läsnä Prideilla, vaikka kirkon logot eivät olisikaan esillä.

”Kirkon strategia, johon myös Helsingin seurakuntayhtymä sitoutuu, julistaa: Ovet auki! Prideille osallistuminen on myös tapa osoittaa kirkon ovien ulkopuolelle suljetuille, ovet ovat auki, olet tervetullut mukaan. Jotta viesti ei olisi valheellinen, pitää myös uskaltaa katsoa, mitä ovien sisäpuolella on. Kirkossa tarvitaan määrätietoista yhdenvertaisuustyötä.”

Mithiku painottaa, että sateenkaaritoiminnalle kirkossa on tarvetta. Se ei kuitenkaan saa olla keino lakaista ongelmia maton alle. Kirkossa pitää tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, että kaikki kirkon toiminta olisi yhdenvertaista sekä myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvallista osallistua. Hyvä lähtökohta olisi Mithikusta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain noudattaminen kaikessa kirkon toiminnassa.

”Pitää luoda tapa ilmoittaa syrjinnästä. Tätä tietoa pitää hyödyntää aktiivisesti yhdenvertaisuustyön kehittämisessä. Tarvitaan myös osaamista tunnistaa ja puuttua syrjintään.”

Muutosta on tapahtunut reilussa 20 vuodessa

Kallion seurakunnan papin Jaana Partin aloittaessa työnsä sateenkaaripappina yli 20-vuotta sitten, hän oli kirkon ensimmäinen sateenkaarityötä tekevä pappi. Partti käynnisti muun muassa Sateenkaarimessun Kallion seurakuntaan, joista ensimmäistä vietettiin vuonna 1999. Moni asia on kirkossa muuttunut tässä ajassa:

”Sateenkaarityö ja sateenkaariväki on tullut näkyvämmäksi ja hyväksytymmäksi, eikä sitä enää voi lakaista maton alle tai työntää piiloon kaappeihin. Tilanne on aika paljon rauhoittunut siitä mitä se oli parikymmentä vuotta sitten. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla”, Jaana Partti kertoo.

Työmuoto on myös pikkuhiljaa levinnyt muuallekin Suomen ev.-lut. seurakuntiin. Partti uskoo, että jokainen paikallisseurakunta ja jokainen kirkon työntekijäkin on joutunut asemastaan riippumatta miettimään asennoitumistaan vähemmistöihin.

”Enää ei kaikissa hiippakunnissa pappien tarvitse pelätä sanktioita, jos he vihkivät sateenkaariparin. Useat seurakunnat ovat myös sitoutuneet turvallisen tilan luomiseen omissa tiloissaan. Siis paikan missä ei kuulla vihapuheita, eikä toisia väheksyvää ja alistavaa kielenkäyttöä.”

Työtä on kuitenkin paljon tehtävänä kuten Mithikun ja Partin puheista käy ilmi.

”Kysymys on useimmiten kirkon täysivaltaisista jäsenistä. Kirkon täytyy ehdottomasti olla avoin jokaiselle sinne tulijalle, kirkko on ihan kaikkia ja kaikenlaisia varten. Sateenkaariväellä on edelleenkin liian vähän äänivaltaa, on aina ensin kysyttävä asianomaisilta itseltään heitä koskevissa asioissa ja annettava heidän oman äänensä kuulua, on otettava toinen vakavasti, tosissaan.”

Johdolta odotetaan asettumista vähemmistöjen puolelle

Partin mukaan jokainen kirkon työntekijä ja seurakuntalainen tekee päivittäin omassa arjessaan myös valintoja siitä, miten kohtelee toista ja miten puhuu, katsoo, näkee, kuuntelee. Asenteet muuttuvat, kun oikeasti kohdataan toinen ihminen.

”Saman ihmisyyden jaamme kaikkine iloineen ja murheineen mitä elämä eteen tuo, saman Jumalan lapsia me kaikki olemme.”

Kirkon johtavassa asemassa olevilta Partti haluaisi julkisia kannanottoja sateenkaarikansan puolesta, varsinkin silloin, kun julkisuudessa esiintyy hurskauden kaapuun pukeutunutta vihapuhetta ja toisen olemuksen nollaamista ja mollaamista.

”Johdon tulee myös ehdottomasti tukea niin sateenkaarevia työntekijöitä kuin sateenkaarityötä tekeviä työntekijöitään, eikä jättää heitä yksin heitteille. Pelkuruus pois!”

Kirkon läsnäolo Pride-viikolla koetaan siis tärkeänä monestakin syystä.

”Olemme vuosittain mukana Pride-viikolla. Meidän seurakunnissamme on jäseniä, luottamushenkilöitä, vapaaehtoisia ja työntekijöitä, jotka kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tai ovat heidän läheisiään. Jumalan luo ihmiset erilaisiksi, mutta samanarvoisiksi. Priden aikana tämä on meidän viesti niin maailmalle kuin meidän kirkollekin”, kertoo Espoon seurakuntayhtymän monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen.

Kirkolliseen ohjelmaan Prideilla voit tutustua tästä: https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/pride_1