Ensimmäinen päätoiminen, seurakuntien palkkaama sairaalasaarnaaja Kullervo Robert Ilmonen aloitti työnsä Helsingissä 95 vuotta sitten, tarkalleen 1.10.1925. Ensimmäinen naisteologi sairaalasielunhoitajan tehtävässä puolestaan aloitti 30 vuotta myöhemmin vuonna 1955.

Arno Forsius: Sairaiden ja sairaaloiden sielunhoidon historiaa Suomessa 1980-luvulle saakka.

Nyt 95 vuotta myöhemmin, sairaalapapin tehtävä ja rooli hoitoyhteisöissä ymmärretään olennaisena hyvän hoidon osana, ja sitä arvostetaan laajasti.

Tänä päivänä sairaalapapit toimivat kaikissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sairaaloissa, Helsingin kaupungin sairaaloissa sekä Kivelän, Koskelan, Myllypuron ja Kustaankartanon seniorikeskuksissa samoin kuin Terhokodissa.

Luovuttamatonta sairaalasielunhoidossa on läsnäolo, kiireetön kohtaaminen kasvokkain, jopa nyt koronan keskellä. Pysähtymällä, antamalla aikaa, kuuntelemalla, keskustelemalla osoitetaan käytännössä se, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin – ei elämänkriiseissä, sairaudessa eikä kuolemassa.

Sairaalasielunhoidossa otetaan vakavasti se tosiasia, että jokaisen ihmisen elämäntarinassa on aina jotakin Pyhää.

Usko kohtaamisen parantavaan voimaan ja siinä piilevään Pyhän läsnäoloon auttaa jaksamaan ja kannustaa kohtelemaan kanssakulkijoita hienovaraisesti ja kunnioittavasti niin elämässä kuin kuolemassakin.

Sairaalapappi kohtaa ihmisiä, joilta harva aidosti kysyy, mitä heidän elämäänsä kuuluu. Ammattinsa osaava sairaalapappi tekee työtään nöyrin mielin, tietäen että jokaisesta kohtaamisesta voi alkaa hidas matka kohti ehjää ihmisyyttä, kuulluksi tulemista; elämää, jossa on tulevaisuuden toivoa, uskoa ja rakkautta. Tarvitaan ymmärrys ja kokemuksen tuoma varmuus olla tukena kaikessa siinä, mitä vain elämä voi tuoda mukanaan. Sairaalapapit eri tehtävissään kohtaavat ihmisen kaikissa hänen elämänsä vaiheissa, jo ajasta ennen syntymää aina kuoleman viime hetkeen asti.

Sairaalasielunhoidon pitkän iän salaisuuden yhtenä tekijänä on hoitoyhteisöjen erinomainen ymmärrys siitä, että potilaan hyvään hoitoon kuuluu oikeus pohtia olemassaoloon, elämään ja sen rajallisuuteen liittyviä kysymyksiä turvallisessa ilmapiirissä.

Luottamus on tärkeä osa hyvää hoitoa ja inhimillistä vuorovaikutusta. On tärkeää, että jokaisella on olemassa ihminen, joka on luottamuksen arvoinen. Ihmiset – terveet ja sairaat – tarvitsevat myötätuntoa ja jakamisen valmiutta, läsnäoloa ja hyväksyntää.

Jokainen kaipaa kysymystä : ”Mitä sinun elämääsi kuuluu ja miten voit tänään?”

Teksti: Jussi K.K. Ollila, sairaalapastori, sielunhoidon asiantuntija Koskelan seniorikeskuksessa

Kuvassa sairaalapappi Maria Metsä Myllypuron seniorikeskuksessa. Kuva: Pekko Vasantola, Kirkon kuvapankki