13.07. Onneksi olkoon: Joel, Ilari, Lari | Palaute
Kallion seurakunta

Viestintäkonsultti Christina Forsgård: Nyt jos koskaan eettisyys mitataan

Kallion seurakunta

31.03.2020, 13:40
Elämme parhaillaan keskellä maailmanluokan ihmiskoetta. Koskaan aikaisemmin ei ihmiskunta ole elänyt vastaavanlaisessa tilanteessa. Näin ajattelee viestintäkonsultti, startup-valmentaja ja sijoittaja Christina Forsgård, joka on pitkään seurannut teknologian kehitystä ja pohtinut sen käyttöön liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Torstaina iltapäivällä Christina Forsgård kuva: Peter Forsgård

Christina Forsgård toteaa arkisesti, että teknologialla ja erityisesti robotiikalla voisi olla paljon annettava kriisitilanteissa:

- Esimerkiksi kaupoissa voisi olla erilaisia robotteja. Jotkut niistä keräisivät hyllyistä tarvittavat ruoka-aineet ja toiset sitten jakaisivat tavarat asiakkaille, hän pohdiskelee.

Virossa on hänen mukaan jo käytössä ruokalähettirobotti, joka vie ruokaa ovelta ovelle. Asiakkaat pystyvät saamansa koodin avulla avaamaan sen. Ja näin saavat ostoksensa.

Käsitteet selkeiksi

Christina Forsgård on pitkänlinjan viestinnän ammattilainen, teknologianörtti, startup-valmentaja ja enkelisijoittaja. Yrityksensä Netprofilen kautta hän on tehnyt työtä suomalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden viestinnän neuvonantajana ja valmentajana.

Ennen kuin voi syventyä robotiikkaan ja robottien mahdollisuuksiin ihmisten arjessa, on ehkä hyvä selvittää käsitteet. Christina Forsgård sanoittaa käsitteitä seuraavasti:

- Robotiikka on laajempi käsite. Kun puhutaan roboteista, tarkoitetaan usein fyysisiä robotteja. Robotti on tavallaan älykkäästi toimiva yksilö, kuten ihminen, ja robotiikkaa vuorostaan voidaan ajatella laajempana käsitteenä kuten ihmiskuntaa, hän kiteyttää.

Suloinen kodin siivooja

Kuluttajarobotiikka tuli todeksi Christina Forsgårdin elämässä vuosia sitten, kun hän osti vanhemmilleen robotti-imurin. Tottuminen vei aikansa.

- Vanhempani laittoivat imurin lattialle ja aluksi se imuroidessaan tökki kaikkia huonekaluja. Yritimme selittää heille, ettei huonekaluja tarvitse siirtää, vaan robotti vähitellen oppii, missä ne ovat ja osaa väistää niitä. Siitä huolimatta he siirsivät robotin edestä huonekaluja. Heidän kävi sääliksi robottia, kun se etsi vapaata reittiä huoneistossa, muistelee Forsgård hymyissä suin ja jatkaa:

- Muutaman kuukauden kuluttua soitin heille. He kertoivat innoissaan, kuinka Hilma oli nyt oppinut keittiön siivouksen. Hetken ihmettelin, että kuka? Mutta sitten tajusin, että kyseessähän oli juuri robotti-imuri. Tajusin, että tietysti robotti-imurilla pitää olla nimi.

Englantia puhuva seuralainen

Christina Forsgård on pitkään tehnyt työtä teknologian kehityksen parissa. Siksi oli hyvin luonnollista, että hän hankki kotiinsa Amazonilta Echo-älykauttimen, jota myös Alexaksi kutsutaan. Alexa toimii ääniohjauksella.

- Se osaa toki vain englantia, sanoo Forsgård ja kuvailee sen käyttömahdollisuuksia. Laitteelle voi esimerkiksi sanoa 'laita valot päälle', ja valot syttyvät. Se on ehkä parhaimmillaan munakellona, jolloin voi käskeä sitä muistuttamaan yhdeksän minuutin kuluttua, kun pasta on valmis.

- Alexalta voi myös kysyä, miten englanninkielisiä sanoja kirjoitetaan. Asuessani ulkomailla, opin sanoja korvakuulolta. Siksi kirjoittaessani englanninkielistä tekstiä, voin äänellä nopeasti pyytää Alexalta apua, ja se luettelee minulle kirjaimet, Forsgård kertoo.

Unirobotti seurana sängyssä

Kolmisen vuotta sitten Christina Forsgård kävi Hollanissa robottilaaksossa. Siellä hän tutustui poikkitieteelliseen opiskelijatiimiin, joka kehitti unirobottia. Myöhemmin hän hankki itselleen sellaisen.

- Se näyttää pavunmuotoiselta tyynyltä ja sen tehtävänä on auttaa ihmistä nukahtamaan helpommin. Tyynyä pidellessä ihminen tuntee, miten laite ikään kuin hengittää. Tämä rauhoittuneen hengityksen kokeminen vie kuuntelijan untenmaille, kuvailee Christina Forsgård kokemustaan.

Robotit vapauttavat raskaista ja mekaanisista töistä

Robotteihin suhtaudutaan usein hyvin epäillen. Niiden pelätään vievän työpaikkoja. Christina Forsgård näkee asian toisin.

- Kun puhutaan roboteista ja erityisesti hoivaroboteista, niin ei usein ymmärretä, että robotilla ei ole tarkoitus korvata, vaan tehdä ihmisen työstä mielekkäämpää, arvokkaampaa ja turvallisempaa. Robottien avulla hoivahenkilöstö voidaan vapauttaa turhista ja raskaista tehtävistä. Näin hoivaajat ehtivät ja jaksavat paremmin kohdata ja auttaa hoidettavia. Heidän energiansa ei kulu esimerkiksi pyykinpesuun ja sellaisiin raskaisiin tehtäviin, jotka robotti voi tehdä, Forsgård kiteyttää.

Christina Forsgård suhtautuu myös kriittisesti hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin siten, että määritellään ihmisten määrä hoitotyössä. Hänen mielestä asetelma on järjetön.

- Se lähtee ajatuksesta, että hoitotyössä mikään ei muutu. Meidän tulisi nyt oikeasti miettiä, millä tavalla hoivaa voisi parantaa. Voisimme tuoda hoitolaitoksiin sellaista teknologiaa, joka vapauttaisi hoitohenkilökunnan tekemään varsinaista työtään – kohtaamaan ja olemaan läsnä hoidettaville. Vain ihminen voi tuoda vuorovaikutukseen tunneälyn ja olla aidosti läsnä toiselle ihmiselle, painottaa Forsgård.

Robottien kehittäminen vaatii laajempaa yhteistyötä

Christina Forsgård toivoo, että kaikki ihmiset voisivat hyödyntää arjessaan vielä enemmän robotiikkaa. Suomi on hänen mukaan valitettavasti kuluttaja- ja hoivarobotiikan käytössä vielä muuta sivistysmaailmaa hyvin paljon jäljessä. Suomessa ei vielä ole sellaista osaamisklusteria, jossa kehitettäisiin kuluttajarobotiikkaa.

- Meillä on Suomessa toki maailman parhaat verkot. Missään muualla maailmassa ole myöskään näin halpaa ja tehokasta verkkoinfrastuktuuria, kuin meillä. Mutta me tarvitsisimme robottien kehittämiseen poikkitieteellistä yhteistyötä, hän toteaa.

Aalto-yliopisto toki yhdistää kolmen eri alan osaamista: tekniikan, taiteen ja talouden, mutta robottien kehittämiseen nämä kolme tieteenalaa eivät riitä.

Tarvitaan lisäksi esimerkiksi sosiologeja, terveydenhuollon ammattilaisia, psykologeja, filosofeja, teologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, kun kehitetään robotteja, jotka toimivat ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa.

- Useamman inhimillisemmän näkökulman tarve on suuri. Insinööritiede ei yksinään pysty kehittämään robotteja, jotka vastaavat ihmisen sosiaalisiin ja fyysisiin tarpeisiin. Teknologian kehitys ja kehittäminen, ei ole vain insinöörien yksinoikeus, vaan se kuuluu kaikille ja on meidän kaikkien asia, sanoo Forsgård

Kenellä on vastuu

Teknologian kehittämiseen ja käyttämiseen liittyy monimutkaisia eettisiä kysymyksiä. Christina Forsgård pohtii Euroopan neuvoston ihmisoikeustyöryhmien tasolla yhdessä monien maiden asiantuntijoiden kanssa juuri teknologian etiikkaan liittyviä kysymyksiä ja pyrkii löytämään ratkaisuja.

- Yksi iso kysymys on, että kenellä on vastuu. Esimerkkinä voisi mainita autonomiset autot, sanoo itsekin sellaista ajava Forsgård.

Esimerkkinä hän kuvailee tilannetta, jossa edellä mainittu auto on automaattiohjauksessa ajautumassa joko päin seinää, tai lapsilauman päälle.

Pystyykö auto itsenäisesti ratkaisemaan, että pelastaako kuljettajan vai lapsilauman?

- Monet kysymykset ovat usein aika teoreettisia, mutta on ihan selvää, että vielä pitkään tullaan painottamaan, että laitetta käyttävällä ihmisellä on iso vastuu, Forsgård kiteyttää.

Eettiset ratkaisut riippuvaisia hetkestä

Kaikessa eettisessä ajattelussa on Christina Forsgårdin mukaan pohjimmiltaan kyse inhimillisyydestä ja siitä, että halutaan pakottavan lainsäädännön kautta edistää ihmisoikeuksiin liittyviä asioita.

- Haluaisin haastaa ajattelun, että ensin tulee laki ja sitten vasta etiikka. Jos näin olisi, naisilla tuskin vieläkään olisi äänioikeutta tai monessa maassa orjuus olisi edelleen laillista. Lainsäädäntö muuttuu hitaasti, mutta etiikka on aina riippuvainen hetkestä, jossa asioita tapahtuu. Eettinen ajattelumme kehittyy osana henkistä evoluutiotamme, jossa näemme yhä enemmän kantavamme vastuuta koko ihmiskunnassa maapallolla, emme vain omasta itsestämme tai yhteiskunnastamme.

Ihmiset joutuvat muuttuvassa maailmassa koko ajan tekemään eettisiä päätöksiä riippumatta siitä mikä on sen hetkinen juridinen viitekehys. Se myös vaihtelee maittain.

- Poikkeustilanteessa tämä tulee todeksi, sillä tällöin ihmisten eettinen tilanne voi edellyttää jotain muuta mitä paikallinen laki sanoo. Meidän tulisi nähdä eettiset kysymykset samanlaisena asiana kuin ilmakehä, se ylläpitää elämää.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Christina Forsgård kokee, että on tarkasti mietittävä, millaista teknologiaa kukin meistä hankkii ja miten sitä käyttää.

- Käytänkö sitä itseni tai muiden kannalta turvallisesti, hyväksyttävästi ja oikeudenmukaisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen? hän kysyy.

Hän sanoo, että elämme ajassa, jossa jokainen ihminen joutuu miettimään omaa inhimillistä käyttäytymistään ja suhdettaan oikeaan ja väärään.

- Tämä on jatkuva sisäinen debatti, jossa joudumme haastamaan omaa ajatteluamme. Joudumme myös koko ajan miettimään empatiatutkalla, miltä jostain toisesta tuntuu. Lievitämmekö toisen kärsimystä vai lisäämmekö sitä, hän sanoo.

Vastuu siirtyy yhä vahvemmin käyttäjälle

Tekoälyä ja robotteja kehitetään parhaillaan vauhdilla Kiinassa, joka haluaa olla tekoälyn supervalta. Siellä tekoälyä ei kehitetä länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen mukaan. Christina Forsgård väittää, että vastuu keskeisistä teknologiavalinnoista on yhä enemmän käyttäjillä.

- Kenen valmistamia ja kehittämiä laitteita sinä ostat? Käytätkö sellaisten yritysten verkkopalveluja, jotka käyttävät sinulla kerättyä dataa ihmisoikeuksia kunnioittaen, kysyy Christina Forsgård.

- Meidän tulee aktiivisesti vaatia, että ihmisoikeuksia ei loukata teknologian kehityksessä ja käytössä, sillä tarvitsemme jatkuvaa teknologiakehitystä. Se on tuonut ja tuo jatkuvasti meille iloa, terveyttä ja parempaa elämää. Meidän tehtävä on käyttää sitä viisaasti itsemme ja ihmiskunnan hyödyksi, Forsgård kiteyttää.

Teksti: Lisa Enckell

Kuva: Peter Forsgård