>

Syksyn työpajassa ehdotuksia arvioivat Kelan muutosjohtaja Tomi Ståhl, Helsingin kaupungin toimialajohtaja Tommi Laitio, diakoniapäällikkö Kirsti Rantala ja vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

ALUEOLOHUONEITA esitettiin vastauksena moniin tarpeisiin. Eri-ikäiset voisivat olla ja tehdä niissä asioita yhdessä. Tärkeää olisi sosiaalityöntekijän läsnäolo. "Kasvoista kasvoihin asiat menevät paremmin perille."

KELAN PÄÄTÖKSET SELKOKIELELLE. Monet vaativat Kelan päätösten selkokielistämistä ja julkisten lähipalvelujen kehittämistä. Ammattilaisten toivottiin itse aktiivisesti kertovan asiakkaille näiden oikeuksista, kyselevän kuulumisia – esimerkiksi leipäjonolaisilta – ja tarjoavan apua. Ammattilaisten tulee jalkautua asiakkaiden luo, ei toisinpäin. "Ohjausta ja neuvontaa, ei nettilinkkiä!"

MATALAN KYNNYKSEN TYÖPAIKKOJA. Nykyisin toimeentulotukiasiakas saa ansaita enintään 50 euroa ilman tukien leikkautumista. Korostettiin, että työhön tarttumisen pitäisi aina kannattaa. Matalan kynnyksen työhön pitäisi päästä – ilman hankalia haastatteluja – vaikka päiväksi tai viikoksi.

Tarpeen olisi myös eri maksuille yhteinen maksukatto, mikä kerryttäisi omavastuuosuutta nopeammin.

RAATILAISET totesivat, että alueolohuoneita voisi perustaa vaikka kouluihin. Parhaillaan jo helpotetaan koulujen avaamista uusiin tarkoituksiin.

Kelan Tomi Ståhl myönsi, että Kelan päätösten vaikeaselkoisuus on suuri ongelma, samoin toimeentuloasiakkaiden tilanne, mikä ei todellakaan kannusta työntekoon. Mitä Kelan asiakaspalvelun laatuun tulee, hän rohkaisi: "Jos ette saa neuvontaa, reklamoikaa heti!"

Toimeentuloasiakkaista 16 prosenttia on nuoria. Ilmaan heitettiin ajatus nuorten matalan kynnyksen työllistämisestä vanhusten hoivassa.

Palvelujen jalkautumisen asiakkaiden pariin kaikki raatilaiset ottivat vastaan haasteena. "Fyysinen läsnäolo on kaiken perusta." Ammattilaisen on tultava asiakkaan luo ja järjestettävä tämän ympärille tarvittavat ihmiset, ei toisinpäin. Tommi Laitio kertoi uudenlaisesta ammattilaisten kouluttamisesta: lastensuojelun asiakkaat ovat kouluttaneet lastensuojelun ammattilaisia siitä, mikä näiden työssä toimii, mikä ei.

ARVOKESKUSTELUA JA YHTEISRUOKAILUA. Arvokeskustelua tarvitaan kaikilla tasoilla ja pian, todettiin painokkaasti. "Käsittämättömän nopeasti on tapahtunut ajatuskenttien kapeutumista ja harhautumista. Jos tätä asiaa paetaan, käsissämme on pommi."

Tommi Laitio pohti, minkälainen on byrokratian ihmiskuva. Onko ihminen laiska vai hyvä? Hänen mukaansa byrokratiaa ohjaa käsitys ihmisistä laiskoina.

Näkemysten kärjistymisen ehkäisemiseen hänellä oli yksinkertainen ehdotus. "Toista on vaikea vihata, jos syödään yhdessä. Kaikissa asukastilaisuuksissa pitäisi tarjota ruokaa, lastenhoitoa ja tulkkipalveluja." – Alppilan köyhyyspajassa asioista keskusteltiin ruokapöytien ääressä.

SAFKATUTKA JA DIGITALISAATIO. Safkatutka oli alppilalaisten konkreettinen ehdotus uudesta digialustasta – ylijäämäruuan jakelusovelluksesta puhelimessa. Kokeilun voisi aloittaa koulujen ylijäämäruuasta. Ruokapalvelun tuottajat voisivat tekstiviesteillä informoida asiakkaita ilmaisruuan saatavuudesta.

Toinen digitaalisuuden hyväksikäyttämiseen liittyvä idea koski verotietojen lähettämistä Kelaan. Verotiedoista virkailijat näkisivät suoraan, ketkä elävät köyhyysrajan alapuolella, ja voisivat ennakoivasti tarjota palveluja.

Safkatutka sai raatilaisten innostuneen kannatuksen. Outi Alanko-Kahila lupasi viedä ideaa heti eteenpäin. Hän kommentoi tällaisia tilaisuuksia, joissa päättäjät kuulevat kansalaisia. "Niistä saa positiivista kiukkuenergiaa ja uskaltaa paremmin sanoa asioita suoraan, kun ei puhuessaan ajattele vain itseään."

Teksti: Katri Simonen
Kuvat: Eila Jaakola