Apua ja tukea koronakriisin keskellä

Latinalaisessa Amerikassa koronapandemia ja sen aiheuttamat ulkonaliikkumisen rajoitukset ovat paitsi heikentäneet perheiden toimeentuloa, myös muun muassa lisänneet perheväkivaltaa. Väkivalta on lisääntynyt muutenkin, kun esim. Kolumbiassa aseelliset ryhmät ovat käyttäneet hyväkseen koronatilannetta. Kumppanimme Kolumbiassa, Boliviassa ja Venezuelassa ovat aktiivisesti lisänneet tietoisuutta koronaviruksesta ja sen ehkäisemisestä sekä olleet ihmisten tukena tarjoamalla ruoka- ja hygieniatarvikeapua sekä henkistä ja hengellistä tukea.

Viime kirjeessäni kerroinkin jo tablettilahjoituksista kummioppilaillemme Kolumbiassa. Kummityössämme ovat konstit olleet monet, kun koronarajoitukset ovat estäneet kokoontumiset: syksylle suunnitellut lastensuojelukoulutukset on järjestetty virtuaalisesti, ja jopa vierailut kummioppilaiden koteihin on voitu järjestää etänä videoyhteyden avulla! Virtuaalivierailut eivät tietenkään ole sama asia kuin vierailu paikan päällä, mutta toisaalta etävierailut mahdollistavat sen, että jokaisen kummilapsen perheen tilanteeseen voidaan tutustua paremmin näin korona-aikaan, etenkin nyt kun kummituella on kaikille saatu hankittua tarvittavat välineet ja yhteydet. Kolumbian luterilaiset seurakunnat ovat tarjonnut tukea paitsi kolumbialaisille, myös mm. hädänalaisille venezuelalaisille pakolaisille.

Boliviassakin hallitus julisti täydellisen ulkonaliikkumiskiellon moneksi kuukaudeksi, mutta korona on silti kurittanut bolivialaisia ankaralla kädellä. Kumppanimme Bolivian luterilaisen kirkon työntekijöistä noin 90% on jo sairastanut koronavirustartunnan seurauksena, ja myös kummilastemme perheistä suurimmassa osassa on ollut vähintään yksi perheenjäsen sairaana. Koronapandemia onkin osoittanut jälleen paitsi Bolivian terveydenhuollon haavoittuvuuden, myös Bolivian yhteiskunnan syvän epätasa-arvon.

Niille bolivialaisille, joille kerjääminen ja kaupustelu kadulla ovat elinehto, kotiin jääminen nälkäisenä ei ole ollut vaihtoehto – jos koti ylipäätään on. Suurin osa kummilastemmekin perheistä elää katukaupustelusta saatavista tuloista. ”Kun lapsillasi on nälkä, et enää pelkää koronaa. Jos et lähde ulos, et syö”, Lähetysseuran hankkeita koordinoiva pastori Emilio Aslla kertoo Bolivian todellisuudesta. Ei voi olla kuin kiitollinen Suomen verrattain hyvästä tilanteesta ja omista etätyömahdollisuuksista!

Myös pastori Gerardon terveiset Venezuelan hälyttävän tilanteen keskeltä antavat lohtua ja toivoa: ”Jumala on tähän asti ollut kanssamme ja pitänyt meistä huolta taivaallisella rakkaudellaan, ja sen takia voimme iloita! Kiitämme Herraa siitä, että kaikkien vaikeuksien keskellä Hän on pitänyt meistä huolta ja johdattanut meitä armollaan.” Venezuelasta saadut kuvat Casa Hogarin iloisesti hymyilevistä pojista ovat ilahduttaneet, sillä näiden poikien elämäntarinoissa konkretisoituu se, miten kummityömme voi muuttaa lasten elämän täysin, ja vaikka emme mitenkään voi auttaa kaikkia apua tarvitsevia, ainakin näillä kummilapsilla on toivo paremmasta tulevaisuudesta.

Kiitollisuutta ja toivoa suru-uutisten ja muutosten keskellä

Tämä syksy on ollut todellinen muutosten syksy. Perheessämme eletään parhaillaan suruaikaa, sillä Antin äiti, rakas anoppini, kuoli äskettäin. Tämä kaamosaika on siten ollut vielä tavallistakin synkempi. Olemme kuitenkin kiitollisia siitä, että saimme viettää viimeiset ajat hänen lähellään.

Myös Lähetysseurassa ovat muutoksen tuulet puhaltaneet tänä syksynä. Yt-neuvottelut ja organisaatiomuutokset ovat olleet henkisesti raskaita, mutta nyt prosessi on kutakuinkin saatu päätökseen. Omalla kohdallani tehtävänimike vaihtuu hankehallinnon (60%) ja viestinnän (40%) asiantuntijaksi, mutta työtehtäväni tulevat käytännössä säilymään ennallaan. Tosin tähänastisten tehtävieni lisäksi vastuullani tulee jatkossa olemaan myös muut Bolivian hankkeemme, ja – mikä käytännössä on suurin muutos – asemapaikkanani tulee näillä näkymin olemaan ensi vuodesta lähtien Bolivia!

Kolumbia olisi voinut olla asemapaikkamme myös jatkossa, mutta monien eri syiden takia aloin kokea, että Bolivia voisi olla perheellemme oikea asemamaa, ja päivä päivältä tuo maa alkoi kutsua yhä enemmän. Bolivia on ollut todella pitkään lähellä sydäntäni, ja vieraillessani maassa lähes kymmenen vuotta sitten ihastuin sen upeisiin vuoristomaisemiin ja sydämellisiin ihmisiin. Myös se, että kumppanimme Bolivian evankelisluterilainen kirkko (IELB) on vahvasti alkuperäiskansojen kirkko ja työtämme Boliviassa tehdään pitkälti juuri haavoittuvassa asemassa olevien alkuperäiskansojen parissa, on niin ikään minulle merkittävää.

Niin ikään yksi tärkeä tekijä oli se, että Boliviassa ei tällä hetkellä ole yhtäkään Lähetysseuran työntekijää. Koen siksi vahvasti, että meitä tarvitaan enemmän Boliviassa. Vaikka sinänsä ehdin jo kiintyä Kolumbiaan lyhyeksi jääneen oleskelumme aikana, Kolumbia ja Venezuela tulevat kuitenkin säilymään vahvasti työssäni, koska jatkan kummityön parissa työskentelyä ja alueviestintää myös näiden kahden maan osalta. Siksi iloitsen siitä, että saan työskennellä kolumbialaisten ja venezuelalaisten kumppaniemme kanssa jatkossakin!

Latautumista lomautusjaksolla

Kaikki Lähetysseuran työntekijät ovat tänä syksynä yhden kuukauden lomautettuina, ja sen takia syksyyni on mahtunut myös yksi lomautuspätkä lokakuussa, jolloin hakeuduin mahdollisimman paljon luontoon ja hiljaisuuteen. Olimme koko perhe Lapissa vaeltamassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa, tukikohtanamme Kairosmaja, jossa saimme olla kuin Herran kukkarossa. Teimme myös lyhyempiä pyrähdyksiä Torronsuon ja Sipoonkorven kansallispuistoihin, ja kävin myös muutaman päivän omatoimiretriitillä Valamon luostarissa. Jälleen tulin niin ruumiillisesti, henkisesti kuin hengellisestikin ladatuksi!

Näillä näkymin paluu työalueelle tapahtuisi osaltamme vasta aikaisintaan maaliskuun alussa. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta, joka tukee työtäni ja yhteistä missiotamme ja muistaa rukouksin. Tukenne on korvaamatonta, suuri kiitos siitä!

Päätän kirjeeni viime viikkoina paljon mielessäni olleeseen virteen 396 (Käyn kohti sinua), jota soitin monet kerrat anopillenikin hänen viimeisinä päivinään ja jota lauloimme myös hautajaisissa. Virsi muistuttaa hienosti siitä, miten tie on viitoitettu ja kaikki on jo valmiina, vaikka ihmiselon vaivat ja murheet saavat suuntavaiston välillä harhailemaan.

"Suo, että näkisin tien taivaaseen, vaikka se peittyisi vaivaan, murheeseen. Lohduta sanalla, uskoa vahvista. Käyn aina, Herrani, kohti sinua."

Siunausta, varjelusta ja valoa pimenevään loppuvuoteen ja rauhallista joulua!

Katja

Seuraa työtämme Facebookissa:

Suomen Lähetysseura Latinalaisessa Amerikassa

Rukousaiheet:

• lohtua, voimia ja toivoa menetyksiä sureville
• toimeentulo-ongelmista, hädästä ja väkivallasta kärsivät perheet Latinalaisessa Amerikassa
• johdatusta ensi vuoden suunnitelmiin

Katja Tynkkynen

• Latinalaisen Amerikan (Bolivia, Kolumbia ja Venezuela) aluetiedottaja ja kummityön koordinaattori
• yhteiskuntatieteiden maisteri
• asui maaliskuun loppuun saakka Kolumbiassa yhdessä puolisonsa Antin ja kolmevuotiaan poikansa Pietarin kanssa
• nyt evakuoituina Suomessa toistaiseksi
• katja.tynkkynen@felm.org
• puh. +358 40 848 5171 (Suomi)
• +57 322 359 3308 (Kolumbia)