Olin muuten ravintolan historian toinen asiakas, kun sen joulukuussa sattumalta bongasin lounasaikaan. Sisällä maltillinen hinnoittelu yhdistyi herkulliseen buffet-pöytään. Turha todetakaan, että sittemmin on tullut käytyä kerran jos toisenkin.

Joku päivä sitten ravintolan kassalla tajusin, mikä on paikan vahvin valtti. Se ei ole erinomainen ruoka tai kohtuullinen lounashinta. Valtti on nepalilaistaustaisen omistajan mieletön positiivinen energia, joka kanavoituu lämpimäksi tervetulotoivotteluksi ennen kuin asiakas ehtii kynnystä ylittää. Kaveri vaikuttaa siltä, että vihdoin päästyään yrittäjäksi hän elää onnensa kukkuloilla ja jokainen asiakas on päivän paras hetki. Toisella lounaskerralla minut otettiin jo vastaan vanhana tuttuna, suunnilleen olalle läiskittiin.

Olenhan minäkin mukiinmenevä kaveri ja kirkkoherran työstäni tykkään, mutta tunnen itseni kömpelöksi tämän yrittäjän rinnalla. En voi olla vertaamatta omaa työotettani hänen omaansa (enkä muistuttamatta itselleni, ettei hopea häpeä ole). Pientä yritystä minullakin on; soitan jokaiselle kirkkoon liittyjälle henkilökohtaisesti ja toivottelen tervetulleeksi meidän seurakuntaan. Vähän työlästä hommaa, mutta yleensä viikon parhaita puheluita.

Mutta Nepalin mieheltä voisi silti oppia. Kyse ei ole siitä, että opettelisin hymyilemään yhtä leveästi tai palvelemaan yhtä ripeästi. Nämähän ovat vain ulkoisia asioita. Tajuan, että minun ja kaltaisteni kirkon palkkahenkilöiden pitäisi arvostaa enemmän ihmistä. Tuoreella ravintolayrittäjällä on iso paine niskassaan; paitsi että hän on luonnostaan ihmisläheinen tapaus, hän tietää, että nämä asiakkaat ovat hänen tulevaisuutensa. Jos ovi ei käy riittävän tiuhaan, kassa alkaa konsultoida ja johtopäätösten aika koittaa, ehkä hyvinkin nopeasti.

Kirkko ei ole yritys eikä sen pidäkään olla. Sen palkatuilla (ja vapaaehtoisilla) työntekijöillä on kuitenkin opittavaa nepalilaisen ravintolan yrittäjältä: arvosta jokaista kohtaamaasi ihmistä, koska hän on sinun tulevaisuutesi. Kun tajuan arvostaa ihmistä, osaan myös kohdella häntä hyvin.

Heikki Nenonen
Haagan kirkkoherra