Keväällä koronakriisin puhjettua Haagan seurakunnassa alkoi nopealla aikataululla eristyksin jääneiden riskiryhmäläisten avustaminen naapuriavun kautta. Hieman myöhemmin seurakunnan koordinoima naapuriapu yhdistettiin Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän yhteiseen Helsinki-apuun, jonka kautta soitettiin tuhansille riskiryhmäläisille ja tarjottiin heille mahdollisuutta asiointiapuun.

Naapuriapu ja Helsinki-apu toimivat pitkälti vapaaehtoisten voimin. Muutamassa viikossa seurakuntaan ilmoittautuikin useita kymmeniä vapaaehtoisia, jotka tarjosivat omaa aikaansa ja apuaan eristyksiin jääneille riskiryhmäläisille. Yksi näistä vapaaehtoisista oli kymmenen vuotta Haagassa asunut, markkinointitehtävissä työskentelevä Outi Piipari. Hän lähti mukaan vapaaehtoiseksi auttajaksi, koska halusi jollain tavoin auttaa eristyksiin jääneitä ikäihmisiä. ”Oma tilanne keväällä oli sellainen, että oli aikaa ja mahdollisuuksia osallistua tällaiseen. Kun ei voinut tietää, kuinka pitkään riskiryhmäläisten karanteenisuositus on voimassa, halusin omalta osaltani tarjota apua tässä poikkeuksellisessa ja haastavassa tilanteessa. Kaupassa käynti toisen puolesta tuntui tärkeältä ja oli kuitenkin itselle melko pieni vaiva.”

Helsinki-avussa toimiminen oli Piiparin mukaan pääasiassa helppoa ja mukavaa. Monet kohtaamiset jäivät positiivisina mieleen. Avun tarjoamisesta sai myös vähällä vaivalla helposti hyvän mielen, kun näki, kuinka iloiseksi se teki avun tarpeessa olevat. Erityisesti Piiparille jäi mieleen monien ikäihmisten yksinäisyys ja epävarmuus vallitsevasta koronatilanteesta. ”Monet kohtaamiset olivat todella liikuttavia. Myös iloisia ja hauskoja kohtaamisia mahtui mukaan ja erityisesti mieltä lämmittivät monet kiitokset, joita tehtävissä sai.”

Helsinki-avun asiointiapu päättyi kesäkuun lopussa, koronatilanteen helpotettua ja uusien suositusten tullessa voimaan. Kesän jälkeen Piipari on jatkanut vapaaehtoistoimintaansa tutun vanhuksen kanssa, keskustelemalla säännöllisesti tämän kanssa ja avustamalla kaupassakäynnin ja muiden pienten käytännönasioiden kanssa säännöllisesti.

Vuodesta 2020 Piiparille on jäänyt vahvimmin mieleen työn muutokset ja kaikkineen erityinen vuosi. ”Maaliskuusta lähtien olen käytännössä ollut enimmäkseen kotona. Aikaisemmin olen tottunut tekemään töitä toimistolla, joten työkavereita tulee herkästi ikävä, vaikka tietysti etäyhteyksillä tulee yhteyttä pidettyä. Toivottavasti tästä ajasta tulee vielä jotain hyvääkin maailmaan.”

Kymmenen vuotta Haagassa asunut Piipari pitää Haagaa ylipäätään mahtavana asuinalueena. Kevään koronatilanteen myötä noussut auttamisen halu ja yhteisöllisyys saisi hänen mukaansa nousta vahvemminkin esiin. ”Emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pidetään siis huolta toisistamme ja pyritään yhdessä edistämään yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.” Vapaaehtoista ystävätoimintaa Piipari suosittelee lämpimästi kaikille, jos oma elämäntilanne vain sallii. ”Toiselle ihmiselle soittaminen ei vie kovin paljon aikaa tai energiaa. Haagassakin asuu monia yksinäisiä, joille lyhytkin puhelu voisi olla erittäin arvokas. Toiminnasta saa myös itselle valtavan paljon erilaisten liikuttavien ja hauskojen hetkien myötä.”