Helsingin Urkukesän konsertti

ma 24.6.2024 klo 19, Kallion kirkko

"Clérambault, Bach, Schumann, Messiaen, Tuomela (kantaesitys)"

Kari Vuola, urut

Liput 10 / 5 € (eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, varusmiehet), Alle 18-v. vapaa pääsy.

Lataa konsertin käsiohjelma täältä ↗.

ILLAN KONSERTTIOHJELMASTA

Louis-Nicolas Clérambault (1676 - 1749):

- Neljä osaa sarjasta Suite du deuxiéme Ton

• Plein jeu (Gay - Lentement)

• Trio (Gratieusement)

• Basse de cromorne (Gay)

• Caprice sur les grands jeux (Gayement)

Johann Sebastian Bach (1685 - 1750):

- Toccata in C BWV 564/1

---

Robert Schumann (1810 - 1856):

- Fuga über den Namen Bach

(Langsam - Nach und nach schneller und stärker)

Op. 60/1 (1845)

Olivier Messiaen (1908 - 1992):

- Le Banquet céleste

(Méditation pour la Fête du Saint-Sacrement, 1926/1928)

Tapio Tuomela (s. 1958):

- Pas de deux (´Kahden askeleet´, 2023),

kantaesitys

---

Tämän urkukonsertin ohjelmallinen idea on saatu Tapio Tuomelan uuden sävellyksen nimestä Pas de deux (suom. Paritanssi, kirjaimellisesti “Kahden askeleet”).

Konserttiohjelman kaksi ensimmäistä teoskokonaisuutta esitetään barokkiuruilla ja kolme muuta sävellystä kirkon suurilla ranskalaisromanttista tyyliä edustavilla lehteriuruilla.

Louis-Nicolas Clérambault sävelsi 1710-luvun Pariisissa kaksi eleganttia urkusarjaa, joista kumpikin käsittää seitsemän melko lyhyttä osaa. Tänään kuulemme neljä osaa toisesta sarjasta g-molli, mukaan lukien sarjan alku- ja päätösosan.

J.S. Bachin Toccata C-duuri BWV 564 muodostuu kolmesta itsenäisestä osasta (toccata, adagio, fuuga), mikä on Bachin musiikissa harvinaista. Virtuoosinen toccata alkaa säveltäjän varhaisten preludien tapaan improvisatorisilla sooloilla ensin sormiolla ja sitten jalkiolla. Näitä seuraa varsinainen, riemullinen toccata.

Robert Schumann sävelsi vuonna 1845 kuusi fuugaa nimestä Bach eli kirjaimista b,a,c,h, joista rakentuvat fuugien pääteemat. Taidokkaasti kirjoitetut fuugat on sävelletty jalkion käsittävälle pianolle (Pedalklavier) tai uruille. Tämän illan ohjelman avaava ensimmäinen fuuga B-duuri alkaa hitaasti ja arvokkaasti. Suunnilleen sävellyksen puolivälistä alkaen tempo tasaisesti nopeutuu ja soinnillinen äänimaisema jatkuvasti voimistuu.

1900-luvun suuriin ranskalaissäveltäjiin kuuluva Olivier Messiaen sävelsi urkumeditaationsa Le Banquet céleste (suom. ´Taivaalliset pidot´) jo 20-vuotiaana, ja se oli hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa (v. 1928). Otsikon ja nuottiin kirjatun raamatunkohdan (Joh. 6:56) perusteella musiikki on ajateltu ehtoollisen yhteyteen. Sormiolla soitettava päämelodia tai -koraali etenee äärimmäisen hitaassa tempossa, oktatonisen moodin sävelikköä ja sen yhtä transpositiota käyttäen. Jalkiolla soitettavista staccatosävelistä voisi esittää monta tulkintaa: ovatko ne Jeesuksen veripisaroita vai kyyneliä?

Konsertin päättää Tapio Tuomelan viime vuonna säveltämän teoksen kantaesitys. Säveltäjän mukaan

”Pas de deux” viittaa klassisen baletin duokohtaukseen, jossa on tyypillisesti kaksi hahmoa. Tällä kertaa ensimmäinen niistä askeltaa hitaasti ja painavasti, kun taas toinen on nopea ja rytmisesti oikukkaampi. Teoksen alkupuolella hahmot ovat usein toisiinsa liittyneinä tai vuorottelevat tiiviisti. Vähitellen kepeämpi musiikki itsenäistyy ja kehittää rytmisen energian virtuoosisiksi kuvioiksi. Huipennuksen jälkeen alun raskas hahmo ilmestyy enää hetkeksi, minkä jälkeen kevyet kuviot katoavat yläilmoihin.

Teos on sävelletty Sibelius-rahaston tuella Kari Vuolalle juhlistamaan hänen 60-vuotisjuhlaansa.”

Kari Vuola