Etusivu > Uutiset ja tapahtumat > Uutiset > 2017 > 09 >

Haastattelussa Sanna-Maarit Hakkarainen

Haastattelussa Sanna-Maarit Hakkarainen

21.09.2017 15:07 / päivitetty 25.09.2017 08:29

Kanttori Sanna-Maarit Hakkarainen on palannut takaisin Paavalin seurakuntaan, työskenneltyään väliaikaisesti Helsingin seurakuntayhtymällä. Haastattelussa hän kertoo, millaisissa tunnelmissa hän on palannut Paavalille, millaista kanttorin työ on ja minkälaisia projekteja hän on seurakuntayhtymällä tehnyt.

Sinulla on juuri päättynyt välivaihe Helsingin seurakuntayhtymällä ja olet palannut Paavaliin. Kerro vähän, millaisia työtehtäviä sinulla oli yhtymällä:

Minulla on ollut historiallisesti kaksi välivaihetta. Eli olin kautena 2009-2010 Helsingin seurakuntayhtymällä tekemässä Kirkko soikoon-festivaaleja, missä olin sekä taiteellinen johtaja että toiminnanjohtaja. Sen lisäksi toimin myöhemmin Helsingissä järjestettyjen Kirkon musiikkijuhlien pääsihteerinä. Kyseisen projektin aikana ensimmäisen vuoden tein niitä hommia kanttorityön ohessa, ja toisena vuotena keskityin musiikkijuhlien järjestämiseen päätyönäni. Toimin silloin musiikkisihteerin paikalta, eli teimme Helsingin seurakuntayhtymän musiikkisihteeri Jukka Ahokkaan kanssa vaihdon, ja nyt minä olen palannut takaisin Paavaliin ja hän yhtymälle omaan virkaansa.

Eli työsi on ollut seurakuntayhtymän puolella projektipainotteista?

Kyllä. Pysyvä virkani on täällä. Pappien ja kanttorien virassa erityisesti pätee se, että seurakunta on itse valinnut omat henkilönsä, eli en myöskään ole helposti vaihdettavissa. Seurakunta on valinnut minut, joten sillä on myös oikeus minut pitää täällä, eli oikeastaan olen ollut yhtymällä lainassa.

Mikä on parasta, mitä työjaksot seurakuntayhtymällä ovat sinulle antaneet?
Parasta ovat ehdottomasti suhteet. Työ koostuu pitkälti siitä, että keskittyy löytämään oikeita ihmisiä vaikuttamaan tiettyihin asioihin, ja siinä ohessa omaksuttu tietotaito on minulla edelleen olemassa. Eli jos minulla olisi joku asia, jota pitäisi saada eteenpäin, tiedän kehen ottaa yhteyttä.

Nyt olet takaisin Paavalilla. Miten työsi on lähtenyt uudelleen käyntiin täällä?

Huomaan, että on jälleen aika etsiä sellainen oma paikka. On totta, että se paikka, mistä on lähtenyt, ei ole enää sama, kun tulee takaisin. Eli vaikka teen tätä jo toista kertaa, joudun alussa kuitenkin hakemaan uudelleen sitä, kuka olen tässä työyhteisössä. Täällä on kirkkoherra Karin myötä uusia työtapoja ja työntekijöitä. Eli suhteutan itseni uudelleen tähän työympäristöön ja löydän sen lokeron ja paikan, mihin itse kuulun.

Mitä kanttorin työ pitää sisällään? Anna esimerkki jostain työpäivästä:

Työni on pääasiassa soittaa ja laulaa kaikissa seurakunnan tapahtumissa. Kanttorin työ on siitä ainutlaatuista, että se läpäisee ihan kaikki työmuodot seurakunnassa, jonka vuoksi palvelen käytännössä kaikkia. Teen pääasiassa jumalanpalveluksia. Kaikki kirkolliset tilaisuudet; hautaukset, vihkimiset sekä myös kasteet ovat kanttorityöhön kuuluvia, mutta voin käydä myös vierailemassa ja teen lisäksi lapsityön kanssa heidän juttujaan.

Esimerkkinä voin kertoa siitä, mitä tänään olen tehnyt. Olen soittanut vihkipareille ja olemme yhdessä miettineet, mitä he haluavat ja miten voin heitä palvella. Sitten tänään myöhemmin on vuorossa vanhusten hartaus. Eli pitkälti päivät koostuvat jumalanpalveluksista, toimituksista ja hartauksista. Olen myös käynyt esimerkiksi lauluillassa siirtolapuutarhalla ja laulamassa miesten leirillä Lohirannassa. Arkipäivät menevät kanttorin työssä pitkälti suunnitteluun, lisäksi kaikki seurakunnan musiikkitilaisuuksien organisointi, järjestely ja viestintä menevät minun kauttani.

Oletko aina halunnut kanttoriksi?

En ole. Muistan vanhempieni ehdottaneen minulle lukioikäisenä kanttorin ammattia, josta kieltäydyin jyrkästi. Aloitin Sibelius akatemiassa musiikinopettajan opinnot, mutta kävi kuitenkin niin, että vaihdoin linjaa ja valmistuinkin sitten ennätysajassa kanttoriksi. Olen ollut toki aina kiinnostunut hengellisistä asioista, uskonto oli lempiaineeni koulussa ja kirjoitinkin sen ylioppilaskirjoituksissa aika hyvin. Ehkä kanttorin työhön kiinnostus on minulla alkanut siitä, että siinä yhdistyy minulle kaksi mieleistä asiaa, uskonto ja musiikki. Mitä enemmän olen tätä työtä tehnyt, sen varmemmaksi olen tullut siitä, että tämä on juuri oikea ammatti minulle. Parasta on se, että pääsee tekemään ihmisten kanssa töitä, on suuri etuoikeus olla mukana ihmisten arjessa ja elämässä.

Mikä on haastavinta kanttorin työssä?

Suurin haaste on se, että ääni lähtee, jos laulaa liian paljon lyhyessä ajassa. Käymme aika paljon seurakunnan ulkopuolella, kannamme raskaita soittimia eli fyysisen rasituksen päälle keuhkoputkien rasitus aiheuttaa sen, että ääni lähtee etenkin kiireisinä aikoina, erityisesti jouluna. Asialle ei oikeastaan voi tehdä muuta, kuin yrittää pitää työmäärät sopivissa rajoissa. Kanttorinkaan ääni ei kestä yhtään sen paremmin, kuin muillakaan.

Millaista musiikkia kuuntelet vapaa-ajalla?

En kuuntele musiikkia vapaa-ajalla, nautin hiljaisuudesta. Ihmiset kuuntelevat musiikkia nimenomaan vastapainoksi, joten minä puolestani pidän hiljaisuudesta. Kuitenkin, koska poikani on ammattimuusikko, käyn kiertämässä hänen konserttejaan. Se on sitä, mitä mieluiten teen vapailla. Käyn harvoin muissa konserteissa, kuin niissä, joissa poikani soittaa. Konsertit ovat mielettömän ihania ja tällä hetkellä pojallani on niin paljon esiintymisiä, että sekin riittää.