Etusivu > Uutiset ja tapahtumat > Uutiset > 2017 > 02 >

Suru kulkee elämän mukana

Suru kulkee elämän mukana

02.02.2017 08:01 / päivitetty 28.02.2017 13:35

– Se, että kuolemasta puhutaan avoimesti ja iloisesti, on suurinta elämänmyönteisyyttä, sanoo sururyhmän vetäjä Anu Karlson.

Ukkonen jyrisi ankarasti.

– Taitaa olla Eikalla kokkivuoro, lapsi naurahti.

Se hymyilytti koko perhettä. Eikka oli kuollut seitsemänvuotiaana liikenneonnettomuudessa, jäänyt auton alle kotinurkilla.

Muutama vuosi poikansa kuoleman jälkeen Anu Karlson osallistui sururyhmään Oulunkylän kirkossa. Ääneen puhuminen antoi surulle muotoa.

Erään kerran Karlson oli pihalla haravoimassa lehtiä, kun tuttu sururyhmän vetäjä käveli tiellä. Hän kysäisi, josko Karlson ottaisi sururyhmän vastuulleen. Vuodesta 1994 Karlson on vetänyt vapaaehtoisena Oulunkylän seurakunnan avointa sururyhmää, välillä yksin, välillä työparin kanssa.

Avoimuus tarkoittaa sitä, että sururyhmään saa tulla sekä hän, jonka läheinen on kuollut aivan äskettäin että hän, jonka menetyksestä on vuosikymmeniä.

– Meidän ajatuksemme on, että ihminen saa apua silloin kun hän sitä tarvitsee, Anu Karlson painottaa.

Sururyhmäuransa alussa Karlson luuli, että ryhmiin hakeutuisi ennen kaikkea hänen kaltaisiaan traumaattisen menetyksen kokeneita.

– Mutta eräskin ihminen tuli puhumaan iäkkään äitinsä kuolemasta, se oli niin kova pala. Kerran ryhmässäni oli mies, jonka lapsen kuolemasta oli 30 vuotta. Mies koki, että vasta nyt hänellä oli aikaa surra.

Kokoontumisilla ei ole erityistä teemaa. Ryhmäläiset alkavat puhua ja ottaa kiinni toistensa tarinoista.

– Ihmiset eivät kyllästy oman historiansa kertomiseen. Omat ajatukset selkeytyvät, kun ne sanoo ääneen.

Karlson yrittää välttää neuvojen jakelemista.

– Ohjaajan tarkoituksena on antaa ryhmäläisten löytää oma tapansa surra.

Sillä neuvojia riittää. Aluksi löytyy kuulevia korvia, mutta kun menetyksestä on aikaa, tilanne muuttuu.

– Helposti aletaan kysellä, eikö tuo ole jo loppuun surtu, vieläkö sinä suret, eikö se aika ole jo parantanut, Anu Karlson sanoo.

Karlson vierastaa surun vaiheiden lokerointia, sillä jokaisen suru on yksilöllinen. Se ainakin on selvää, että surusta ei tarvitse päästä yli.

– Suru kulkee elämän mukana ja muuttaa muotoaan. Sitä ei voi vain kiillottaa ja panna laatikkoon.

Vaikka sururyhmässä jokaisella on raskas suru kannettavanaan, tilaa löytyy toistenkin kuuntelemiselle.

– Tällaisessa tilanteessa ihmiset ovat herkkiä paitsi omille myös muiden tunteille. Jaettu suru ei ole kaksinkertainen suru, vaan pikemminkin puolet surusta. Suru muuttuu vähemmän ahdistavaksi.

Jos kuolemasta tulee liian pelottava puheenaihe, surevaa ihmistä ei uskalleta kohdata. Niin ei Anu Karlsonin mielestä tarvitsisi olla.

– Se, että kuolemasta puhutaan avoimesti ja iloisesti, on suurinta elämänmyönteisyyttä.

Rankat menetykset saattavat jopa kirkastaa tämän hetken.

– Lapsen kuolema on opettanut, että elämä on minulla tässä ja nyt. Ei kannata suunnitella asioita "sitku", koska sitä sitkua ei ehkä tulekaan, Karlson sanoo.

Parhaimmillaan kuolleen läheisen muisto muuttuu valoisaksi.

– En minäkään antaisi yhtään niistä seitsemästä vuodesta pois.

Teksti: Saila Keskiaho

Sururyhmiä Helsingin seurakunnissa

  • Haagan, Munkkiniemen ja Pitäjänmäen seurakuntien yhteinen sururyhmä ke 8.3. klo 17.30 Huopalahden kirkolla, Vespertie 12. Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa. Ilmoittautumiset 24.2. mennessä Anne-Maria Ranta-aho p. 050 433 3131, anne-maria.ranta-aho@evl.fi
  • Kallion seurakunnan sururyhmä alkaen ti 31.1. klo 18 joka toinen tiistai osoitteessa Suonionkatu 7 B. Ilmoittautumiset kirkkoherranvirastoon p. 09 2340 3600.
  • Kannelmäen seurakunnan ryhmä alkaa maaliskuussa. Ilmoittautumiset Heidi Metsälä p. 09 2340 3842, heidi.metsala@evl.fi.
  • Malmin seurakunnassa sururyhmä alkaen ke 29.3. klo 18 Tapanilan kirkolla, Veljestentie 6. Ilmoittautumiset kirkkoherranvirastoon ma-pe klo 9-15 p. 09 2340 4400.
  • Mikaelin seurakunnassa alkaen viikolla 6 Mikaelinkirkolla, Emännänpolku 1. Tiedustelut ja ilmoittautumiset pastori Eva-Lisa Lindström p. 09 2340 4833, eva-lisa.lindstrom@evl.fi.
  • Oulunkylän seurakunnassa avoin sururyhmä on alkanut ke 11.1. ja jatkuu parillisten viikkojen keskiviikkoina klo 18. Ryhmä kokoontuu Oulunkylän kirkon takkahuoneessa, Teinintie 10. Tiedustelut virastosta p. 09 2340 5300.
  • Vuosaaren seurakunnassa alkaen ke 15.2. klo 17 Vuosaaren kirkolla, Satamasaarentie 7. Ilmoittautuminen pe 3.2. mennessä kirkkoherranvirastoon p. 09 2340 6500. Lisätietoja ryhmän ohjaajilta pastori Johanna Joronen p. 09 2340 6526, johanna.joronen@evl.fi, ja diakoniatyöntekijä Pia Nordlund p. 09 2340 6542, pia.nordlund@evl.fi. Heille voit myös ilmoittautua.
  • Sururyhmä kohtukuoleman kokeneille maanantaisin klo 18, ensimmäinen kokoontuminen 13.2. Paavalinkirkossa, Sammatintie 5. Ilmoittautuminen Annukka Helteelle, p. 050 427 1181.

Perheiden suruleiri

  • Siuntion Korpirauhassa pidetään 5.–7.5. suruleiri perheille. Leiri on tarkoitettu perheille, joissa on alaikäisiä lapsia ja joissa toinen vanhemmista on kuollut. Leiri tukee lapsia surun kohtaamisessa ja tarjoaa vertaistukea. Vanhemman kuolemasta olisi hyvä olla kulunut noin puoli vuotta. Aikuisille on omat ryhmät. Leirin jatkopäivä on 9.9. Helsingin seurakuntayhtymässä. Leiriä ohjaavat seurakuntayhtymän ja Terhokodin työntekijät. Osallistumismaksu on aikuisilta 40 e ja lapsilta 10 e. Ilmoittaudu pe 10.3. mennessä sairaalasielunhoito.hki@evl.fi, p. 09 2340 2538. Kysy lisää Maarit Kolsilta, p. 050 340 3584 tai Eija Tuukkaselta, p. 045 613 5006.

Muita:

Ryhmä lemmikkinsä menettäneille

  • Lemmikkinsä menettäneille alkaa uusi sururyhmä Alppilan kirkolla, Kotkankatu 2. Ryhmä kokoontuu neljänä torstaina 16.2. alkaen klo 18. Ryhmää ohjaavat diakoni Nina Klemmt ja pastori Pauliina Lindfors. Ilmoittaudu pauliina.lindfors@evl.fi tai p. 050 462 0987.

– Jokaisen pitää saada surra omalla tavallaan oma aikansa, Anu Karlson muistuttaa. Karlson toimii vapaaehtoisena Oulunkylän seurakunnan sururyhmässä. Kuva: Esko Jämsä