Kisapapit ovat Suomen joukkueiden tukena kesän urheilukilpailuissa

Kesäkuun 27. päivänä alkavien EM-kisojen kisapappi on Leena Huovinen. Olli-Pekka Silfverhuth matkustaa kisapapiksi 29. elokuuta alkaviin paralympialaisiin, joihin myös Huovinen suuntaa näillä näkymin.

Luottamus on tärkeintä

Huoviselle tulevat EM-kilpailut ovat jo 20. arvokilpailut kisapappina. Silfverhuthille Lontoon paralympialaiset ovat kolmannet kesäparalympialaiset, joissa hän on mukana joukkueen pappina.

Silfverhuth kertoo, että kisapapin tehtävät ovat monitoimimiehen ja -naisen tehtäviä. Toimiin kuuluu monenlaisissa käytännön asioissa auttamista, joukkueen tukemista, keskusteluja, kuuntelua ja läsnäoloa.

”Koskaan ei edellisenä päivänä voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tulleessaan, vaikka jonkinlaisen aikataulun sitä mielessään tekeekin. Tämä työ vaatii joustavuutta ja luottamusta. Kisapapin työ ei myöskään ole vain arvokilpailuissa olemista. Leireillä mukana oleminen aloittaa myös papin valmistautumisen isompiin tapahtumiin”, Silfverhuth sanoo.

”Papin tehtävänä on olla taustalla ja läsnä ihmisten elämässä. Kun luottamuksellinen suhde syntyy, niin papille uskoudutaan. Toki persoona vaikuttaa. Joku tulee helposti puhumaan, ja jollekin voi kestää vuosia ennen kuin tulee kohta, jolloin haluaa tulla juttelemaan”, Huovinen kertoo.

Jokaisella matkalla on tarinansa

Kisapapeille kertyy monenlaisia kokemuksia sekä harjoitusleireiltä että varsinaisilta kisamatkoilta.

”Ehkä päällimmäisenä mielessä on vuoden 2011 tammikuu ja Uuden-Seelannin Christchurchissa olleet yleisurheilun MM-kisat. Heräsin kämppäkaverini kanssa melko voimakkaaseen maanjäristykseen ( 5,1 richteriä). Tunne oli erikoinen. Kolme viikkoa Suomen paluumme jälkeen hotellimme tuhoutui lähes täysin vielä suuremmassa maanjäristyksessä. Oli aika hämmentävää katsoa kuvia raunioista”, Silfverhuth kertaa mieleenpainunutta kokemusta.

”Jokainen kisa- ja leirimatka on oma tarinansa. Urheilumaailma on haasteellinen maailma ja sinne sisäänpääsy vaati oman aikana. Minulle merkityksellistä on ollut löytää oma paikkani ja saada luottamus syntymään”, Huovinen pohtii.

Huovinen kertoo tekevänsä paljon kirkollisia toimituksia kuten vihkimisiä ja kasteita joukkueiden jäsenille.

Suomen ensimmäisenä kisapappina toimi Göran Hellberg. Ensimmäisen kerran hän oli Suomen joukkueen mukana Münchenin kesäolympialaisissa vuonna 1972. Hellberg oli kisapappina vuoden 2003 loppuun asti. Leena Huovinen valittiin hänen seuraajakseen.

(Kirkon tiedotuskeskus)