Historia ja arkkitehtuuri

Vuonna 1826 valmistunut Vanha kirkko sijaitsee Helsingin sydämessä Vanhaksi kirkkopuistoksi kutsutulla vanhalla Kampin hautausmaalla, entisen, vuonna 1790 perustetun Kampin hautausmaan laidalla. Jo sitä ennen alueella oli sijainnut tilapäinen hautausmaa, jonne oli haudattu mm. ankarana ruttovuonna 1710 kuolleet helsinkiläiset. Kirkkoa koristavat yksinkertaiset doorilaistyyliset pilasterit ja siro kellotorni.

Vanhaa kirkkoa ruvettiin rakentamaan 1820-luvulla, koska nykyisellä Senaatintorilla sijainnut vuonna 1727 rakennettu Ulrika Eleonoran kirkko oli saanut purkutuomion Helsingin kaupungin keskustan rakentamisen tieltä. Uuden kirkon rakentaminen oli suunnitteilla, ja kaupunkiin tarvittiin väliaikainen jumalanpalveluspaikka kirkon valmistumiseen asti. Silloinen Nikolainkirkko, myöhemmin Suurkirkkona tunnettu, nykyinen Helsingin tuomiokirkko valmistui neljännesvuosisata myöhemmin vuonna 1852.

Keisarin myöntämillä suolatullirahoilla rakennettu Vanha kirkko valmistui Engelin henkilökohtaisessa valvonnassa parissa vuodessa. Se rakennettiin vankoista hirsistä, koska keisarillinen päätös oli määrännyt kirkon rakennusaineeksi puun. Kirkon vihkimisen toimitti rovasti Johan Borgström 17.12.1826.

Vanhaa kirkkoa kutsuttiin 1820-luvun asiakirjoissa "väliaikaiseksi luterilaiseksi kirkoksi" tai "uudeksi luterilaiseksi puukirkoksi". Myöhemmin siitä alettiin käyttää nimeä "luterilaisen seurakunnan pienempi kirkko", ja lopulta "vanha luterilainen kirkko".

Ulrika Eleonoran kirkon huutokaupasta jäänyttä irtaimistoa siirrettiin Vanhaan kirkkoon, muun muassa alttarikehys, urut, kattokruunu, penkkejä ja yhä käytössä oleva kultakoristeinen saarnatuoli, jonka kauppias Steen oli lahjoittanut vuonna 1726. Saarnatuolin sivustoja koristavat kullatut veistokset esittävät Kristusta ja mahdollisesti apostoleita tai luterilaisen kirkon suurmiehiä.

Alttaritaulun paikalla oli alkuun Engelin suunnittelema puinen kullattu risti taivaansinisellä pohjalla. Robert Wilhelm Ekmanin Jeesus siunaa lapsia (1846–1848) oli tarkoitettu Nikolainkirkon alttaritauluksi, mutta hallitsijan edustajan päätöksellä se sijoitettiin Vanhaan kirkkoon 1854.

Kirkkoon ei hankittu kirkonkelloja, koska Engelin alkuperäissuunnitelmissa olleen kellotapulin rakentaminen ei toteutunut. Alkuun kokoonkutsuminen hoidettiin kaupungin vanhan kellotapulin kelloilla nykyiseltä Senaatintorilta. Myöhemmin kellot on korvannut sähköinen kellolaite.

Nykyiset penkit ovat vuodelta 1875. Niissä on säilynyt erilainen varustus ajalta, jolloin naiset istuivat kirkossa vasemmalla ja miehet oikealla puolella. Naisilla on metallikoukut käsilaukkua varten ja miehillä sorvatut puiset tapit keppiä ja hattua varten.

Myös Vanhan kirkon rokokootyylinen viinikannu (1760) on peräisin Ulrika Eleonoran kirkosta. Kirkon historialliseen esineistöön kuuluu enkelein koristeltu kalkkiliina 1700- tai 1800-luvulta.

Ulrika Eleonoran kirkosta siirretyt pienet urut myytiin Särkisalon kirkkoon, kun Per Larsson Åkermanilta tilatut 30 äänikertaiset urut valmistuivat 1869. Näitä urkuja on laajennettu ja muunneltu useaan otteeseen, viimeksi 2005, jolloin urut restauroitiin ja palautettiin 1800-luvun asuun. Tehtävään valittiin sama ruotsalainen urkurakentamo Åkerman & Lund. Urkujen julkisivu koristeveistoksineen samoin kuin suuri osa nykyisestä 32 äänikerrasta ovat alkuperäisiä.

Vanhaa kirkkoa ympäröivä Vanha kirkkopuisto oli hautausmaa jo ennen kirkon rakentamista. Puistoon haudattiin vuonna 1710 Helsingin asukkaista kaksi kolmasosaa vieneen ruttoepidemian uhreja. Puistoa kutsutaan sen vuoksi myös ruttopuistoksi. Hautausmaahan on viimeksi haudattu 1919 Viron vapaussodassa kaatuneita suomalaisia.

Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa puiston portissa on kohtalokkaan ruttovuoden muistotaulu. Sen teksti päättyy Raamatun sanoihin:
"Sinun turvasi on ikiaikojen
Jumala, sinua kannattavat
iankaikkiset käsivarret."
5. Moos. 33:27

Hautausmaan koilliskulmassa, Lönnrotin- ja Yrjönkadun kulmassa, on Engelin piirtämä kauppias Johan Sederholmin hautakappeli sekä H.C. Reuterskiöldin hautamonumentti.

Vanha kirkko peruskorjattiin Museoviraston valvonnassa vuosina 1988–1990.

Piirros Vanhasta kirkosta vuodelta 1824.


Robert Wilhelm Ekmanin maalaamassa alttaritaulussa Jeesus siunaa lapsia.


Kultakoristeinen saarnatuoli on peräisin Senaatintorilla sijainneesta Ulrika Eleonooran kirkosta, joka purettiin 1800-luvun alussa silloisen Nikolainkirkon, nykyisen Tuomiokirkon rakentamisen tieltä.