Historia ja arkkitehtuuri

Punanotkon kukkulalle kaupungin laitamille valmistui Johanneksenkirkko vuonna 1891, ja Porvoon hiippakunnan piispa Alopaeus suoritti kirkon vihkimisen kolmantena adventtina samana vuonna.

Johanneksenkirkosta käytettiin aluksi nimeä Uusi kirkko. Uutta kirkkoa tarvittiin, sillä helsinkiläiset eivät enää mahtuneet Vanhaan kirkkoon eivätkä Nikolainkirkkoon (Tuomiokirkkoon). Juhannuskokkojen kukkulalle rakennettuna se on oikeastaan Johannes Kastajan nimikkokirkko.

Kirkon suunnittelija oli tukholmalainen A. E. Melander. Tyyliltään se on uusgoottilainen. Pohjapiirros on ristin muotoinen. Ulkoasua leimaavat jykevä graniittisokkeli ja punatiilimuuraus.

Koillispäädyssä pääsisäänkäynnin yläpuolella sijaitsevat kirkon kaksi noin 74 metrin korkuista tornia.

Kirkon sisällä korkeat kaari-ikkunat, päätyjen ruusuikkunat ja lukuisat pienet ikkunat koriste- ja värilaseineen luovat vaikuttavan valaistuksen. Käytössä on myös useita kruunuja ja lampetteja.

Alttaritaulun luonnoskilpailun voitti A. Edelfelt "Betlehem"-aiheellaan. Kun alttaritaulu saatiin lopulta vuonna 1932, se olikin Eero Järnefeltin Sauluksen kääntymystä esittävä "Taivaallinen näky".

Yhtä pitkään kesti myös kirkon kellojen hankinta. Syksyllä 1932 sähköisesti toimivat kellot nostettiin pohjoiseen torniin. Ne soittavat Te Deumin kolmea alkusäveltä cis, e ja fis.

66-äänikertaiset urut on valmistanut vuonna 1891 saksalainen urkutehdas E.F. Walcker & Co. Ne uusittiin vuonna 1956 74-äänikertaisiksi. Akustiikka kirkossa on hyvä sekä puhetta että musiikkia ajatellen.

Johanneksenkirkossa on suoritettu vuosikymmenien kuluessa useita korjauksia ja muutoksiakin on tehty. Juuri ennen kirkon 100-vuotisjuhlia suoritettiin suurkorjaus, jonka yhteydessä selvitettiin alkuperäinen väriasu ja siitä tehtiin mallipinna. Kellarikerrostakin otettiin osin käyttöön.