Taustavaikuttajat

Lauluyhtyeet Vox Silentii (Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori) ja Ääni (Soili Hakama ja Tuomo Pulkkinen) ovat taustavaikuttajia Hiljaisen rukouslaulun messujen laulumateriaalin hankinnassa, tutkimisessa ja sovittamisessa. Hilkka-Liisa Vuori ja Tuomo Pulkkinen etsivät jatkuvasti kirkkovuoden kulun mukaisia messulauluja keskiaikaisista lähteistä. Lauluja etsimme vanhoista käsikirjoituksista ja myös uudemmista painetuista gregoriaanisen laulun kirjoista.

Tänä päivänä laulut tulevat myös suoraan kotiin internetin välityksellä. Monet käsikirjoitukset ovat nähtävissä ja luettavissa myös netissä. Latinankielisistä lauluista pyrimme valitsemaan ensisijaisesti versioita, jotka ovat olleet käytössä Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta käytämme myös eurooppalaista perinnettä.

Suomenkieliset laulut on sovitettu keskiaikaisiin säveliin. Näin laulujen sävelmaisema pysyy koko messun ajan keskiaikaisena. Psalmien antifonisävelmät syntyvät mietiskelemällä tekstikohtaa. Tekstin pohtiminen tuo mieleen jonkin vanhan rukouksen sävelmän. Näin keskiaika kohtaa nykyihmisen hänen omalla äidinkielellään. Tätä työtä on pitkään tehnyt Hilkka-Liisa Vuori, mutta nykyään yhä enemmän myös Tuomo Pulkkinen. Tuomo myös vastaa messuohjelman ulkoasusta. Laulujen ensimmäiset testaukset ja laajemman materiaalin vaalimisen tekevät Vox Silentii ja Ääni.

Miksi sitten laulaa latinaksi? Eikö suomenkieli riitä? Latinankielisissä rukouksissa monta kertaa tuntuu siltä, että tekstin merkitys on hionut musiikin muodot tietynlaisiksi. Aivan kuin musiikin sisään olisi punottu rukouksen ydin. Tämä voi tapahtua, kun sanoja rukoillaan yhä uudestaan ja uudestaan. Ne hakeutuvat näköiseensä moodiin eli tunnelmaan. Moodi on sävelmän ja tekstin tunnelma laulajassa, kuulijassa ja tilassa. Keskiaikaisiin lauluihin kuuluu myös ennen kaikkea verkkaisuus ja mietiskelevyys – kiireettömyys ja viipyily Jumalan edessä. Tätä kaivataan tähän aikaan. Latinankielellä laulettu vanha rukous herättää meissä mietiskelevän rukouksen. Kun sitten laulamme saman tekstin tai psalmin suomeksi, ikiaikaisen rukouksen tunnelma leviää myös suomenkieliseen lauluumme. Teksti, jonka ymmärsimme intuitiivisesti ja syvästi koko kehollamme, tulee suomenkielen myötä merkitykselliseksi myös mielessä ja herättää sydäntä syvempään kokemukseen. Latina ja suomenkieli vaihtelivat, lomittuivat toisiinsa, varhaisissa kristillisissä messuissamme tässä maassa. Haluamme osoittaa Hiljaisessa rukouslaulumessussa, että perinteeseen nivoutuminen on hyvä asia. Vanhan rukouskielen käyttö on merkityksellistä.